Analyysia EU-vaaleista
Euroopan parlamentin vaaleissa keskustaoikeistolainen EPP sai vahvan mandaatin ja pysyy parlamentin suurimpana puolueryhmänä. EPP:llä on näin hyvä mahdollisuus saada komission puheenjohtajaehdokkaansa Ursula von der Leyen jatkamaan komission johdossa. Oikeistokonservatiivinen ECR nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi sivuuttaen perinteisesti paikkaa pitäneen Renew Europe -ryhmän, joka menetti parlamentissa lähes 30 paikkaa. Vaalien toinen suuri häviäjä oli Vihreät, joka menetti 18 paikkaa.
Euroopan parlamentin vaalit järjestettiin 6.–9.6. yli 373 miljoonalle äänioikeutetulle. Euroopan laajuinen äänestysaktiivisuus jäi vaatimattomaan 51 %:iin ollen kuitenkin aavistuksen korkeampi kevään 2019 vaaleihin verrattuna. Vilkkainta äänestysaktiivisuus oli maissa, joissa on äänestyspakko, kuten Belgiassa ja Luxembourgissa. Suomessa äänestysaktiivisuus jäi sen sijaan viimekertaista alhaisemmaksi ollen vain 40,4 %.
Euroopan parlamentin vaaleissa keskustaoikeistolainen EPP sai vahvan mandaatin ja pysyy parlamentin suurimpana puolueryhmänä. EPP:llä on näin hyvä mahdollisuus saada komission puheenjohtajaehdokkaansa Ursula von der Leyen jatkamaan komission johdossa. Oikeistokonservatiivinen ECR nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi sivuuttaen perinteisesti paikkaa pitäneen Renew Europe -ryhmän, joka menetti parlamentissa lähes 30 paikkaa. Vaalien toinen suuri häviäjä oli Vihreät, joka menetti 18 paikkaa.
Euroopan parlamentin vaalit järjestettiin 6.–9.6. yli 373 miljoonalle äänioikeutetulle. Euroopan laajuinen äänestysaktiivisuus jäi vaatimattomaan 51 %:iin ollen kuitenkin aavistuksen korkeampi kevään 2019 vaaleihin verrattuna. Vilkkainta äänestysaktiivisuus oli maissa, joissa on äänestyspakko, kuten Belgiassa ja Luxembourgissa. Suomessa äänestysaktiivisuus jäi sen sijaan viimekertaista alhaisemmaksi ollen vain 40,4 %.
Uuden parlamentin poliittisten ryhmien voimasuhteet
Yleisesti ottaen vaalitulos oli pitkälti ennusteiden mukainen, joskin äärioikeistolle ennustettu voitto jäi hieman odotettua vaisummaksi. Keskustaoikeistolainen EPP ja sosiaalidemokraattinen S&D säilyttivät paikkansa suurimpina ryhminä. Sen sijaan liberaalien Renew-ryhmälle ja Vihreille vaalit olivat ympäri Eurooppaa hankalat: Renew Europe menetti parlamentissa 28 paikkaa ja Vihreät 18. Kova isku Renew-ryhmälle oli myös perinteisen kolmanneksi suurimman ryhmän paikan menettäminen, kun oikeistokonservatiivinen ECR kiilasi edelle. Myös äärioikeistolainen ID-ryhmä nosti paikkamääräänsä parlamentissa, tosin odotettua vähemmän. Tällä hetkellä kuitenkin kolme perinteisesti suurinta ryhmää, eli EPP, S&D ja Renew, muodostavat edelleen parlamentin enemmistön – yhteensä 399 paikkaa 720 paikasta. Enemmistö on kuitenkin hauras, joten tukea saatetaan joutua etsimään myös muista ryhmistä.
On huomattava, että poliittisten ryhmien paikkamäärät elävät vielä jonkin verran heinäkuun aikana, kun ryhmien järjestäytyminen on kesken. ID-ryhmä järjestäytyy viimeisenä 3.7. ja virallisesti poliittiset ryhmät tunnustetaan parlamentin järjestäytymisistunnossa 16.–19.7. Sitoutumattomien joukossa on tällä hetkellä vielä yli 80 meppiä, joilla on mahdollisuus keikauttaa parlamenttia suuntaan tai toiseen riippuen siitä, mihin ryhmään he liittyvät.
Lisäksi kokonaan uusien poliittisten ryhmien muodostuminen parlamenttiin on mahdollista. Jos äärioikeistolaiset voimat muodostaisivat keskenään uuden ryhmän, se olisi tällöin parlamentin toiseksi suurin heti EPP:n jälkeen (Politico, 10.6.2024). Tämä on kuitenkin epätodennäköistä puolueiden välillä vallitsevien erimielisyyksien ja ristiriitojen takia.
Vasta parlamentin virallisen järjestäytymisistunnon jälkeen tiedetään sen lopullinen kokoonpano ja poliittisten ryhmien voimasuhteet. Ryhmässä on oltava vähintään 23 parlamentin jäsentä, jotka on valittu vähintään seitsemästä jäsenmaasta eli neljäsosasta jäsenmaista.
Tämänhetkisten tietojen valossa parlamentin kokoonpano näyttää seuraavalta (suluissa suomalainen jäsenpuolue):
- Euroopan kansanpuolueen ryhmä, EPP (Kok.) kasvatti paikkamääräänsä 13 mepillä ja keräsi 189 paikkaa, yli neljäsosan parlamentin 720 paikasta. EPP-ryhmän sisällä paikkoja eniten Saksalla (30 paikkaa), Puolalla (23) ja Espanjalla (22).
- Sosialistien ja demokraattien ryhmä, S&D (SDP) menetti kolme paikkaa, mutta puolueryhmä on silti selkeästi parlamentin toiseksi suurin. Suurimmat kansalliset delegaatiot Italia (21) ja Espanja (20).
- Oikeistokonservatiivinen Euroopan konservatiivit ja reformistit, ECR (PS) nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi lähes kymmenen paikan erolla liberaalien Renew Europe -ryhmään ja kasvatti paikkamääräänsä 14 mepillä. Eniten paikkoja Italian Giorgia Melonin Italian veljillä (24) ja Puolan Laki ja oikeus -puolueella (20).
- Liberaalidemokraattien Uudistuva Eurooppa / Renew Europe (Kesk. ja RKP) on yksi vaalien suurimmista häviäjistä ja joutui luopumaan perinteisestä paikastaan parlamentin kolmanneksi suurimpana ryhmänä. Liberaalit menettivät parlamentissa lähes 30 paikkaa. Vaalitappio johtuu pitkälti Ranskan Renessanssi-puolueen huonosta vaalituloksesta, mutta siitä huolimatta he säilyvät suurimpana kansallisena delegaationa (13 paikkaa).
- Äärioikeistolainen Identiteetti ja demokratia -ryhmä ID näyttää nousevan viidenneksi suurimmaksi ryhmäksi 58 mepillään kasvattaen paikkamääräänsä yhdeksällä. Ranskan Kansallisen Liittouman vaalivoitto ja sen saamat 30 paikkaa takaavat sille johtoaseman ryhmän sisällä. ID-ryhmä koki ennen vaaleja turbulenssia, kun skandaaleissa ryvettynyt Alternative für Deutschland (AfD) potkittiin puolueryhmästä ulos. Tällä hetkellä AfD istuu sitoutumattomien joukossa parlamentissa.
- Vihreät (Vihr.) menettävät 18 paikkaa ollen näin parlamentin kuudenneksi suurin ryhmä. Suurin kansallinen delegaatio on Saksalla (16 paikkaa).
- Vasemmistoryhmä, GUE/NGL (Vas.) säilyy suurin piirtein samansuuruisena kuin edellisellä vaalikaudella 39 paikallaan.
Isommat poliittiset ryhmät määräävät parlamentin marssijärjestyksen, sillä kaikki toiminta parlamentissa perustuu D’Hondtin-menetelmään. Sen perusteella jaetaan mm. valiokuntien puheenjohtajapaikat sekä mietintövastuut, joita isoilla poliittisilla ryhmillä on siis pieniä enemmän.
Kansallisia yllätyksiä
Vaikka äärioikeiston nousu vaaleissa jäi hieman ennakoitua vaisummaksi, aiheutti se kuitenkin kansallisia yllätyksiä. Ranskassa äärioikeistolainen Kansallinen Liittouma sai murskavoiton presidentti Emmanuel Macronin Renessanssi-puolueen kustannuksella. Kansallinen Liittouma keräsi 31,5 % äänistä, kun taas Renessanssi-puolueen äänisaalis oli tästä alle puolet, vain 14,7 %. Vaalituloksen myötä maassa järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit 30.6. ja vaalien toinen kierros 7.7. Macron pyrkii ennenaikaisilla vaaleilla kasvattamaan puolueensa mandaattia ja todistamaan, ettei äärioikeisto pärjää Ranskan kansallisissa vaaleissa. Päätös on kuitenkin suuri riski ja uhkaa Macronin omaa valta-asemaa. Macron on ilmoittanut, ettei aio luopua presidentin asemastaan.
Myös Saksassa vaalitulos on hämmentänyt ja aiheuttanut pohdintaa hallituksen legitimiteetistä. Vaalien selkeä voittaja oli kristillisdemokraattinen CDU/CSU noin 30 % kannatuksella. Äärioikeistolainen AfD kiilasi vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi noin 16 % äänisaaliillaan. Kauas kolmanneksi jäi liittokansleri Olaf Scholzin sosiaalidemokraattinen puolue, joka kärsi kipeän vaalitappion ja keräsi vain alle 14 % äänistä. Tämä on puolueen huonoin tulos yli vuosisataan. Myös muut hallituspuolueet pärjäsivät vaaleissa heikosti: Vihreiden kannatus oli 11,9 %, joka on lähes puolet vähemmän kuin vuonna 2019 samalla kun Vapaan demokraattisen puolueen (FDP) kannatus putosi 5 %:iin.
Äärioikeistolaiset puolueet juhlivat myös muualla: Italiassa pääministeri Giorgia Melonin oikeistopopulistinen Italian veljet keräsi yli neljäsosan maan äänistä ja sai vahvan mandaatin parlamentissa ja ECR-ryhmän sisällä. Itävallassa äärioikeistolainen vapauspuolue FPÖ nousi suurimmaksi puolueeksi, kun taas Hollannissa vapauspuolue nosti meppien määräänsä aiemmasta nollasta kuuteen. Romaniassa äärioikeistolainen AUR nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Euroopan katse kääntyi vaaleissa siis selkeästi oikealle.
Pohjoismaissa vaalitulos näyttää osittain erilaiselta muuhun Eurooppaan verrattuna: vasemmisto ja vihreät puolueet pärjäsivät suhteellisen hyvin, eikä äärioikeisto ei noussut merkittävään asemaan. Ruotsin 21 paikasta sosiaalidemokraatit saivat viisi, vihreät kolme ja vasemmisto kaksi paikkaa, kun taas Ruotsidemokraatit saivat kolme paikkaa. Tanskassa vihreät sekä sosiaalidemokraatit saivat eniten ääniä ja saivat näin kumpikin kolme paikkaa parlamenttiin.
Mitä seuraavaksi?
Tuore parlamentti on vaalien jälkeisillä viikoilla aloittanut järjestäytymisen poliittisiin ryhmiin. Edessä on myös valiokuntiin järjestäytyminen sekä parlamentin johtohenkilöiden, kuten puhemiehen ja valiokuntien puheenjohtajien valinnat. Vaalikauden ensimmäinen täysistuntoviikko järjestetään 16.–19.7. Strasbourgissa, jossa valinnat virallisesti hyväksytään.
Parlamentin odotetaan äänestävän ensimmäisessä istunnossaan myös komission puheenjohtajasta ja hänen poliittisista suuntaviivoistaan. Sitä ennen jäsenmaiden päämiesten on tarkoitus päästä sopuun ehdokkaasta 27.-28.6. järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa. Alustavaa päätöstä odotettiin jo 17.6. pidetyssä epävirallisessa kokouksessa, mutta sopua ei tällöin syntynyt ja päämiehet lähtivät kokouksesta tyhjin käsin.
EPP:n kärkiehdokas ja komission istuva puheenjohtaja Ursula von der Leyen on todennäköinen valinta Eurooppa-neuvoston ehdokkaaksi. Vaikeampi tehtävä von der Leyenille voi kuitenkin olla saada parlamentilta 361 äänen enemmistö taakseen. Vuoden 2019 heinäkuussa von der Leyenia tukivat EPP, S&D sekä Renew Europe. Nyt sama joukko voisi auttaa istuvan puheenjohtajan jatkoon, mutta todennäköisesti osa näiden ryhmien edustajista ei suostu von der Leyenia tukemaan. Valinta tehdään salaisella lippuäänestyksellä, joten von der Leyen joutuukin käymään neuvotteluja myös muiden poliittisten ryhmien kanssa löytääkseen varman enemmistön valinnalleen.
Komission puheenjohtajavalinnan jälkeen EU-maiden johtajat esittävät oman komissaariehdokkaansa. Suomen ehdokas komissaariksi on pitkään meppinä toiminut Henna Virkkunen. Parlamentti järjestää ehdokkaille kuulemiset ja äänestää lopulta myöhemmin syksyllä koko kollegion luottamuksesta. Komission on tarkoitus päästä aloittamaan lainsäädäntötyönsä marras-joulukuussa.
Vaalituloksen vaikutus EU-politiikan suuntauksiin?
Vaalitulos ja parlamentin oikealle keikahtaminen tulevat vaikuttamaan tulevien vuosien EU-agendaan ja esimerkiksi vihreän siirtymän edistämiseen. Paljon riippuu siitä, mitkä puolueryhmät muodostavat parlamentin enemmistön. Perinteinen suuri koalitio EPP-, S&D- ja Renew Europe -ryhmien välillä nostaisi ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa agendalle paljon todennäköisemmin kuin laitaoikeistoon kallellaan oleva kokoonpano. Komissio on osaltaan luvannut vihreän siirtymän osalta keskittyä alkavalla vaalikaudella toimeenpanoon, joskin painotukset ovat enemmän vihreän teollisuuden edistämisessä.
Ursula von der Leyen on hahmotellut pitkin kevättä tulevia prioriteettejaan, joita ovat EU:n kilpailukyvyn vahvistaminen ja vihreä teollisuuspolitiikka sekä turvallisuuden ja yhteisen puolustuksen edistäminen. Suunnanmuutos nykyisen komission ohjelmaan on ilmeinen. Siinä missä vihreä siirtymä ja ilmastokysymykset ovat olleet viimeiset viisi vuotta komission lainsäädännön ytimessä, jatkossa keskiössä tulevat olemaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ylläpitäminen sekä Euroopan strategisen autonomian kasvattaminen. Lisäksi von der Leyen haluaa mm. turvallisuudesta vastaavan komissaarin sekä edistää jäsenmaiden yhteisiä puolustushankintoja. Nämä teemat sopinevat myös oikeammalle kääntyneelle parlamentille. Tulevat viikot ja kuukaudet tulevat näyttämään, miltä komission tuleva strateginen ohjelma näyttää.
