EU-hankkeet tutuiksi: CANEMURE Suomen hiilineutraaliustyön toteuttajana

EU-hankkeet tutuiksi -juttusarjan kesäkuun numerossa tutustutaan CANEMURE-hankkeeseen, jossa edesautetaan hiilineutraaliustavoitteiden toteutumista seitsemällä eri alueella Suomessa. Hankkeen varsinaissuomalaisia partnereita ovat Turun kaupunki sekä Varsinais-Suomen ELY-keskus, jonka toimeksiannosta Valonia vastaa hankkeen käytännön toimista. Hanke on saanut jopa 9,1 miljoonan euron rahoituksen EU:n LIFE Integrated Projects -ohjelmasta.

Vuosi sitten kesäkuussa 2018 Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi ilmastosuunnitelman, joka kuuluu maailman kunnianhimoisimpien joukkoon: tavoitteeksi asetettiin hiilineutraalius vuoteen 2029 mennessä. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan sitä, että tuotetaan vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Hiilineutraalin kaupungin nettohiilijalanjälki on siis nolla. Maailman kunnianhimoisimpien joukkoon kuuluu myös Suomen uusi hallitusohjelma, jossa hiilineutraaliustavoitteeksi asetettiin vuosi 2035.

CANEMURE – Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia on hanke, joka edesauttaa hiilineutraaliustavoitteiden toteutumista Suomessa kuuden vuoden ajan seitsemällä eri alueella.  Hankkeen budjetti on 15,3 miljoonaa euroa, ja rahoituksesta suurin osa tulee EU:n LIFE Integrated Projects -ohjelmasta. Rahoitusohjelman hankkeiden tulee edistää jonkin alueellisen tai kansallisen ympäristö- tai ilmasto-ohjelman toimeenpanoa. CANEMURE:ssa tämä tapahtuu edistämällä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaa KAISU:a, jossa on linjattu keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi päästökaupan ulkopuolisella taakanjakosektorilla eli esimerkiksi rakentamisessa, liikenteessä, maataloudessa, lämmityksessä ja jätehuollossa. CANEMURE-hanke siis edistää KAISU:n toimeenpanoa kunnissa ja alueilla niin, että Suomi etenee kohti hiilineutraaliutta. Hankkeessa on mukana 22 toimijaa: kuntia, kunnallisia organisaatioita, yrityksiä sekä tutkimuslaitoksia.

CANEMURE on monen konkreettisen ilmastohankkeen äiti  

KAISU:a mukaillen CANEMURE-hankkeessa ollaan juuri taakanjakosektorin päästövähennystoimien äärellä. Euroopan unionin asettama Suomen kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoite taakanjakosektorille vuodelle 2030 on 39% verrattuna vuoden 2005 tasoon. Liikenteen päästöt, maatalous ja ruuan tuotanto ovat taakanjakosektorin haasteellisimmat päästösektorit, ja päästövähennyksien saavuttamiseksi näille osa-alueille tarvitaan uutta tutkimustietoja sekä uusia menetelmiä.

CANEMURE on ottanut tämän tärkeän
tehtävän omakseen. Hankkeessa paitsi edistetään ilmastonmuutoksen hillinnän käytännön toimia, myös järjestetään koulutusta, luodaan yhteistyöverkostoja sekä levitetään hyviä käytäntöjä koko Suomeen. Sen tavoitteina on edistää älykästä ja vähähiilistä liikkumista, lisätä hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa ja parantaa rakennusten energiatehokkuutta. CANEMURE-hankkeessa toteutetaan parikymmentä konkreettista ilmastonmuutoksen hillintään kytkeytyvää osahanketta. ”Kyseessä on tietynlainen sateenvarjohanke muille hankkeille”, kertoo Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskuksen Valonian toimialapäällikkö Riikka Leskinen. ”Meidän tehtävämme on ohjata toimintaa eteenpäin ja edistää yhteistyötä. Lisäksi alueilla on muita ilmastonmuutoksen hillintään keskittyviä hankkeita, jotka toimivat konkreettisemmalla tasolla.”, hän lisää. Esimerkiksi Turussa Skanssin alueella on käynnissä hanke, jossa tuetaan julkisten rakennushankkeiden energiatehokkuutta ja kokeellisuutta. Tavoitteena on saavuttaa korkea energiatehokkuus (LEED-platinum -sertifikaatti tai vastaava), minimoida rakennuksen hiilijalanjälki sekä tuottaa kortteliin ekosysteemipalveluita.

Alueille maakunnalliset tiekartat

CANEMURE-hankkeeseen kuuluu seitsemän eri aluetta: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Satakunta, Pohjois-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Päijät-Häme sekä Etelä-Karjala. Alueiden tärkeimmät toimijat muodostavat yhteistyöryhmän alueellisten ilmastotoimien edistämiseksi. Yhteistyöryhmä edustaa eri sektoreita ja koostuu laajemmasta joukosta eri organisaatioita: mukana on niin kuntia, yrityksiä, etujärjestöjä kuin korkeakouluja. ”Kyseessä on laajempi alueellinen ohjaava ryhmä, joka tarkastelee alueen ilmastotyötä kokonaisuutena”, kertoo Leskinen.   Hankkeen projektiryhmä Varsinais-Suomessa muodostuu Valonian, Varsinais-Suomen liiton sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijoista.

Jokaisella alueella laaditaan maakunnalliset tiekartat, joiden avulla edistetään tavoitteellista työtä ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Varsinais-Suomen tiekarttaprosessin tavoitteena on vähentää päästöjä 80% vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä sekä hiilineutraali maakunta vuoteen 2040 mennessä. Projekti on käynnistetty erilaisten taustatietojen kokoamisella tiekarttatyötä varten: mitä tähän mennessä on jo tehty, mikä on tilanne nyt ja mitä ilmastotyön toimia on suunnitteilla. Tietoja tarvitaan, sillä tiekarttaan tehdään skenaarioita siitä, minkälaisia päästövähennyksiä saadaan aikaan jo päätetyillä toimenpiteillä. Kun nämä arviot on tehty, voidaan alkaa tehdä päästövähennyspolkuja eri sektoreille. Valonian toimenkuvaan kuuluu lisäksi auttaa kuntia niiden omien tavoitteiden saavuttamisessa. ”Tulin juuri Loimaalta keskustelemasta Loimaan hiilineutraaliustavoitteesta ja siellä tehtävistä toimenpiteistä. Työmme on käytännössä hyvin paljon keskustelua eri toimijoiden kanssa”, Leskinen avaa.

Resurssitehokkaasta hakuprosessista hankkeen toteutukseen

LIFE Integrated Programmes -hankkeet ovat kattohankkeita, joissa pääpartnerin tulee olla kansallinen toimija. Leskinen kuvaa ohjelman rahoitushakuprosessia työlääksi etenkin pääpartnerin näkökulmasta. ”Alueelliset toimijat pääsivät prosessissa suhteellisen helpolla pääpartneri Syken kantaessa suurimman vastuun konseptipaperin sekä 400-sivuisen hakemuksen tekemisestä”, Leskinen kertoo. ”Toisaalta hakuprosessimme oli myös hyvin resurssitehokas. Kirjoitustyö jakautui reilu 20 partnerin kesken ja tuloksena oli 9 miljoonan euron rahoitussumma. Hakemuksen tekemiseen käytetty aika oli siis hyvin käytettyä aikaa”, hän kiteyttää. 

Hankkeen alkuvaihe on Leskisen mukaan sujunut hyvin. Hankkeen yksi kantava voima on ollut tiivis yhteistyö maakuntaliiton ja ELY-keskuksen välillä. ”Koemme, että pystymme rakentamaan vahvempaa ja uskottavaa alueellista ilmastotyötä yhdessä”, Leskinen kertoo. Myös alueet tekevät keskenään yhteistyötä, mikä on hyvin tärkeää. Haastavaa hankkeessa on taas ollut alueellisten hankkeiden resurssien vähäisyys. Tiekarttatyö on hyvin mittava, ja tarvittavien tietojen kokoaminen vaatii paljon työtä. Monet alueet ovat kipuilleet sen kanssa, kuinka koota informaatiota asioista, joista ei entuudestaan ole mitään tietoa. ”Olen itsekin vähän yllättynyt siitä, kuinka paljon tietoa meidän edellytetään alueelta keräävän”, Leskinen pohtii. ”Toisaalta haluaisimme tehdä sitä työtä joka tapauksessa. Valonialla on hankkeessa se suuri hyöty, että se on tehnyt hiilineutraaliusyhteistyötä kuntien kanssa jo aiemmin”, hän kertoo.