EU-hankkeet tutuiksi: Ennakointityö vihreän siirtymän keskiössä

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on mukana kumppanina monialaisessa Erasmus+ -rahoitteisessa Strategic Foresight for Sustainability (SF4S) -hankkeessa, jossa tuetaan vihreää siirtymää ennakointi- ja tulevaisuustaidoilla.

Tavoitteena koulutustarjonnan kehittäminen

Hankkeen ensimmäinen vuosi on pian saatu päätökseen ja haastattelimme Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori Toni Ahlqvistia hankkeen tiimoilta.

SF4S-hanke kokoaa yhteen korkeakouluja, ammatillisen koulutuksen instituutioita, innovaatioverkostoja sekä yrityksiä maatalous- ja ruoka-, digitalisaatio- sekä liikkuvuus- ja liikennesektoreilta. Hankkeen tavoitteena on luoda uutta strategisen ennakoinnin ja kestävyyden teemoihin pohjautuvaa opintotarjontaa. Tietoa osaamistarpeista saadaan mukana olevilta yrityksiltä. Hankkeeseen osallistuvat yritykset saavat myös hyödyllistä tietoa oman toimintansa kehittämiseen

Laajempana tavoitteena on lisätä sellaista opintotarjontaa, joka vastaa yritysten tarpeisiin ja voi siten auttaa eri alojen opiskelijoita työllistymään paremmin. Vihreän siirtymän näkökulmasta hankkeessa parannetaan yritysten kestävyysosaamista, tunnistetaan siirtymän vaatimia osaamistarpeita ja muotoillaan opintotarjontaa näihin tarpeisiin vastaamiseksi.

Koordinaattorina toimii tanskalainen Design Skolen Skolding –korkeakoulu. Sen lisäksi kumppaneina on 17 muuta toimijaa. Hankkeen pohjan muodostivat hankekumppanien aiemmat yhteistyöverkostot, joiden kautta myös Tulevaisuuden tutkimuskeskus päätyi mukaan hankkeeseen.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella keskeinen rooli hankkeessa

Tulevaisuuden tutkimuskeskus on Pohjoismaiden suurin tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointiin keskittyvä akateeminen tutkimuslaitos, joka toimii Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella, ja Suomella yleisesti, on hyvä maine kansainvälisellä ennakoinnin kentällä. Viime vuonna kolmekymmentä vuotta täyttänyt keskus olikin haluttu avainkumppani hankkeeseen.

Keskuksella on kymmenettä vuotta toimiva tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelma, jossa on strategisen ennakoinnin opintotarjontaa. Tätä tarjontaa pyritään edelleen kehittämään hankkeessa. Hanke rakentuu viiden työpaketin ympärille, joista yksi on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusryhmän vastuulla. Käytännön hanketyöskentely puolestaan koostuu aineiston keruusta, analyysista, työpajoista ja laajemmista konsortiokokouksista.

Laaja haastatteluaineisto apuna tulevaisuuden taitojen kartoittamisessa

Opintotarjonnan suunnittelun pohjaksi tarvitaan kattavaa tietoa vihreää siirtymää tukevista taidoista.  Tulevaisuuden tutkimuskeskus on hankkeessa vetovastuussa työpaketista, jossa haastateltiin yhteensä yli 130 asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin hankkeen akateemisten kumppanien yhteistyöllä niin, että kukin organisaatio teki haastatteluja omassa maassaan.

Haastattelut jaettiin sekä toimialaryhmittäin että asiantuntijaryhmittäin. Toimialaryhmissä edustettuina olivat hankkeen kolme temaattista sektoria eli terveys, ruoka- ja maatalous sekä liikkuvuus- ja liikenne. Asiantuntijaryhmät puolestaan koostuivat tulevaisuudentutkimuksen, koulutuksen ja politiikkatoimien asiantuntijoista. Kattava aineisto toimii pohjana hankkeen muiden työpakettien ja kurssisisältöjen suunnittelulle.

Haastattelukierroksen tuloksia esiteltiin hankkeen järjestämässä verkkokonferenssissa maaliskuussa. Kesäkuun alussa vuorossa oli ISPIM-innovaatioverkoston konferenssi Ljubljanassa, Sloveniassa. Konferenssiin osallistui satoja innovaatiotutkijoita ja –organisaatioita. Hankkeen tulosten esittelyn lisäksi järjestettiin työpaja, jossa konferenssin osallistujilta kerättiin näkemyksiä hankkeen kehittämiseksi.

Ennakoinnilla edistetään yritysten kestävyyttä

Hankkeen eräänä keskeisenä tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten ennakointia ja kestävyyttä voidaan edistää samanaikaisesti. Toimintana ennakointi merkitsee varautumista epävarmaan tulevaisuuteen. Nykytilanteen pohjalta kartoitettujen kehityskulkujen lisäksi saattaa tapahtua jotain täysin arvaamatonta. Ennakoinnilla organisaatio pyrkii kehittämään toimintaansa ennakoituja ja ennakoimattomia muutoksia kestäväksi.

Yrityksille kestävyyden edistämiseksi on olennaista mahdollisimman ennakoitavissa oleva lainsäädännöllinen toimintaympäristö. Globaali toimintaympäristö tuo puolestaan omat haasteensa esimerkiksi raaka-aineiden saatavuuden ja toimitusketjujen varmuuden näkökulmista.

Yritysten välillä on eroja siinä, miten ne määrittelevät kestävyyden ja kuinka suurta roolia kestävyys näyttelee niiden toiminnassa. Suuremmissa, aloillaan jo vakiintuneissa yrityksissä kestävyyttä saatetaan lähestyä pitkälti perinteisestä katsantokannasta, jossa yrityksen eri toimintoja pyritään kehittämään kestävimmiksi. Toisissa yrityksissä kestävyys voi olla itse liikeidean lähtökohta ja tällöin taustalla on kestävyyden määrittely radikaalimmin järjestelmämuutoksen tasolla.

Hankkeen eräänä antina yrityksille onkin ollut tiedonvaihto erilaisista ratkaisuista kestävyyden kehittämiseksi kuin myös siitä, mitä kestävyys lopulta merkitsee. Tiedonvaihtoa on edistänyt sekä yritysten taustat eri toimialoilta, että niiden kokoluokka. Hankkeessa mukana on niin suuryrityksiä, kuten lentokonevalmistaja Airbus, kuin myös pienempiä toimijoita, esimerkiksi virolainen jäätelövalmistaja La Muu. Keskusteluilmapiirin avoimuutta on edistänyt yritysedustus eri toimialoilta, jolloin ne eivät ole suoria kilpailijoita keskenään.

Yritykset ovat saaneet myös tietopääomaa toimivaa edunvalvontaa varten eli miten viestiä alan sääntelyn tarpeista kestävyyden suhteen. Ilman tiedonvaihtoa sääntely saattaa pahimmassa tapauksessa estää ratkaisuja, joilla saavutettaisiin haluttuja kestävyystavoitteita. Tahtotilaa kestävyyden edistämiseen löytyy, mutta ratkaisujen kehittäminen ja investointien tekeminen vaativat tuekseen selkeän ja ennakoitavissa olevan sääntelykehikon.

Tulevaisuuden työelämätaidoissa painottuvat vuorovaikutus ja jatkuva oppiminen

SF4S-hankkeen keskeinen tavoite on siis löytää ne taidot ja koulutuksen sisällöt, joilla voidaan varautua sekä ennakoituihin että ennakoimattomiin muutoksiin eli miten koulutuksella varmistetaan pärjääminen ja yhteistyö muuttuvassa työelämässä. Ensimmäisen vuoden jälkeen hanke on jo tuottanut tuloksia siitä, minkälaista koulutustarjontaa tulevaisuuden työelämää varten tarvitaan.

Koulutuksessa ja työelämässä on totuttu keskittymään erityisosaamisen syventämiseen. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa pitkälle viety erikoistuminen ei kuitenkaan ole riittävää, vaan tarvitaan enemmän eri alojen osaamisen yhdistelmiä sekä niin kutsuttuja työelämän metataitoja eli jatkuvaa oppimista, vuorovaikutustaitoja ja prosessijohtamista.

Oman substanssiosaamisen monipuolistaminen parantaa kykyä asettaa yhteen erilaisia näkökulmia, jonka avulla on helpompaa rakentaa siltoja yhteistyötä tehdessä. Ahlqvist mainitsee esimerkkinä vaikkapa kauppatieteiden ja antropologian yhdistämisen opinnoissa. Hyvät vuorovaikutustaidot, jatkuva oppiminen ja eri prosessien hahmottaminen puolestaan toimivat eräänlaisina kiintopisteinä, jotka auttavat toimimaan työnteon tapojen ja muuttuvien substanssiosaamisen vaatimusten kontekstissa.

Ahlqvistin mukaan tässä suhteessa Suomi on edelläkävijä, ja kansallinen toiminnan lisäksi Suomella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.

Luottamuksen rakentaminen hankekumppanien kesken

Akateemisilla kumppaneilla on omat kulttuuriset taustansa ja käsityksenä siitä mitä esimerkiksi akateeminen tutkimus merkitsee. Hankkeessa on edustettuna monenlaisia instituutioita, yliopistoista ammattikorkeakouluihin ja julkisista yksityisiin oppilaitoksiin. Ahlqvist mainitsee hankkeen ensimmäisen vuoden olleen konkreettisen työskentelyn ohella pitkälti samalle sivulle pääsemistä ja luottamuksen rakentamista hankekumppanien kesken. Erityisiä haasteita ei ole ilmaantunut ja hanke etenee tällä hetkellä mallikkaasti, kun luottamus on rakennettu.

Ahlqvist kertoo hankkeen tuovan keskukselle monia hyötyjä uusien yhteistyökanavien ja verkostojen muodossa. Näitä yhteistyökanavia keskus pystyy hyödyntämään muussa toiminnassaan. Konkreettinen esimerkki on hankkeesta saatu osaamispohja yritysten kanssa toteutettaviin hankkeisiin.

Verkostoituminen avaa ovia EU-hankkeisiin

Tulevaisuuden tutkimuskeskus on ollut mukana monissa EU-hankkeissa, kuten esimerkiksi Erasmus+-rahoitusohjelman koulutuksen siirtohankkeissa, jotka ovat suuntautuneet muun muassa Kuubaan ja Vietnamiin.

Ahlqvist mainitsee EU-rahoitteisten hankkeiden eroavan melkoisesti esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamista hankkeista väliraportointien ja hankkeen konkreettisen sisällön määrittelyn osalta. EU-hankkeet ovat strukturoidumpia ja hieman jäykempiä kuin mitä kotimaiset tutkimushankkeet. Tutkimuksellisessa mielessä hanke sijoittuu policy-tutkimuksen ja akateemisen tutkimuksen välimaastoon eli myös tuotettu tieto eroaa laadultaan perinteisestä akateemisesta tutkimuksesta.

Keskeisenä vinkkinä EU-hankkeista kiinnostuneille Ahlqvist mainitsee verkostoitumisen eurooppalaisten organisaatioiden kanssa, minkä kautta löytää tietoa kiinnostavista hankkeista ja hyviä hankekumppaneita. Hankkeisiin on hyvä aluksi lähteä mukaan kumppanina, ja kokemuksen kertyessä myös hankkeen vetäjäksi. Käytännön tiedon osalta Ahlqvist suosittelee hyödyntämään esimerkiksi yliopiston EU-asiantuntijapalveluita ja perehtymään eri rahoitusinstrumentteihin, vaikka ne saattavat aluksi vaikuttaa monimutkaisilta.

Katse tulevaisuuteen

Seuraavana työvaiheena Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusryhmällä on synteesiraportin laatiminen vetämästään työpaketista. Hankkeen loppuaikana tutkimusryhmä tulee toimimaan asiantuntijaroolissa muiden työpakettien osalta, jotka jakautuvat koulutustarjonnan kehittämiseen ja yritysten yhteiskehittämisprojekteihin.