EU-hankkeet tutuiksi: Theatre in Palm –hanke avasi ovia nuorille tähdille 

Viime vuonna päättynyt kolmivuotinen Theatre in Palm -hanke pyrki edistämään nousevien teatteritaiteilijoiden urapolkuja. Sekä budjetin että konsortion koon puolesta isossa Luova Eurooppa -ohjelman hankkeessa kehitettiin uusia keinoja nousevien taiteilijoiden työllistymiseksi, oman taiteen esille tuomiseksi ja kansainvälisen verkostoitumisen edistämiseksi. Turun AMK:n Taideakatemian koordinoima hanke oli ensimmäinen Luova Eurooppa -ohjelman teatterialan foorumi. 

Kolme vuotta kestäneessä hankkeessa saatiin paljon aikaan. Kahdessatoista maassa järjestettiin yhteensä 208 tapahtumaa ja kolme residenssiä, joihin osallistui 72 taiteilijaa. Hanke tavoitti arviolta 13 000 ihmistä. 

Paikallisella tasolla hankkeessa järjestettiin työpajoja eli niin kutsuttuja Theatre Labseja. Turussa työpajoissa käsiteltiin esimerkiksi apurahan hakemista sekä kentällä pinnalla olevia teemoja, kuten representaatiota. Osa labeista toteutettiin työpajoina, joissa osallistujat pohtivat ja tutkivat tarinoita, jotka eivät yleensä päädy näyttämöille.  Kevyemmissä Digital Coffee Talks -tapahtumissa ammattilaiset kertoivat esimerkiksi sooloteoksen tekemisestä. Lisäksi taitelijat vierailivat muissa osallistujamaissa. Suomesta nousevia taitelijoita lähti Romaniaan ja Espanjaan, tarkoituksenaan viedä mukanaan joko oma esitys tai tutustua partneriorganisaatioon. 

“Se missä onnistuimme erityisen hyvin, olivat taiteilijaresidenssit”, kertoo hankkeen projektipäällikkö ja Turun Taideakatemian lehtori Mervi Rankila-Källström. Taitelijaresidensseillä tarjotaan taiteilijoille määräajaksi työskentely tila uuden taiteellisen työn tekemiseen ja verkostoitumiseen. Residenssejä järjestettiin etänä, hybridinä ja paikan päällä. Erityisesti fyysiseen residenssiin hakemuksia tuli valtavasti, Suomeenkin yli 100. Jokaisessa maassa järjestettiin vuoden 2024 aikana viiden henkilön fyysinen residenssi, jonka lopputuloksena valmistui esitys. Turussa residenssiin palkattiin ohjaajaksi turkulainen taitelija. “Tällainen on nimenomaan taitelijaa tukevaa toimintaa”, painottaa Rankila-Källström. 

Lisäksi Irlannissa ja Kyproksella järjestettiin festarit, johon nousevat taitelijat osallistuivat omien esitystensä kanssa. “Teatterifestarit ovat ehkä jopa paras tapa näyttää omaa osaamistaan ja verkostoitua”, toteaa Rankila-Källström.  

Turussa nousevien taitelijoiden uutuusteoksia nähtiin kahteen otteeseen Tehdas Teatterin kanssa yhteistyössä järjestetyillä Nousut-festareilla. “Tuntuu, että media on aika vähän kiinnostunut nostamaan esiin hankkeita. Nousut-teatterifestivaali kuitenkin sai näkyvyyttä”, muistelee Rankila-Källström. 

Rankila-Källström kuvaa Thetre in Palm -hanketta hyvin onnistuneeksi. “Saimme edistettyä sisältömme ydintä, eli nousevien taiteilijoiden asemaa. Onnistuimme siinä ja se oli mielestäni hankkeessa arvokkainta”, toteaa Rankila-Källström. 

Yksi syy hankkeen onnistumiselle oli toimiva viestintä. Hankkeeseen palkattiin kaksi viestinnän ammattilaista. “Varsinkin tämän mittaluokan hankkeissa viestintä on tärkeää. Some oli yksi osa, jolla kohderyhmää saatiin hyvin tavoitettua”, painottaa Rankila-Källström. 

Koordinaattorin rooli haastoi ja opetti 

Turun AMK:n koordinoima hanke oli ensimmäinen suomalaisvetoinen Luova Eurooppa –foorumi. AMK ei ollut mukana hankkeen alkuvalmisteluissa, vaan aiemmista yhteyksistä tuttu Oecon Group tarjosi heille koordinaattorin roolia. 

Suuren hankkeen koordinoiminen vaati paljon uuden opettelua ja sopivien toimintatapojen löytämistä. Erityisen haasteen koordinointiin toi partnereiden suuri määrä ja erilaisuus. Mukana konsortiossa oli toimijoita yhden henkilön pyörittämästä organisaatiosta Kyproksen kansallisteatteriin.  

“Toimijoiden erilaisuuden vuoksi ajattelimme, että meidän tulee olla paljon yhteydessä projektipartnereihin, jotta olisimme kaikki samalla viivalla. Käytimme paljon ryhmänohjaamisen osaamistamme. Halusimme ryhmäyttää porukkaa”, Rankila-Källström kertoo.  

Johtamistapaa myös epäiltiin, sillä pedagoginen lähestymistapa ei kuulunut kaikkien toimintakulttuuriin.  “Saimme kuitenkin lopulta paljon kiitosta siitä, millä tavalla johdimme hanketta. Antaisin tästä meille hyvän arvosanan”, tiivistää Rankila-Källström. 

Nousevien taitelijoiden lisäksi hankkeesta hyötyivät myös hankkeen työntekijät. “Henkilökohtaisesti hankkeen sisällöllisenä projektipäällikkönä opin ihan valtavasti. Tämä oli yksi tärkeimpiä osaamisen edistymiskohtia ammattiurallani”, Rankila-Källström toteaa.