EU:lta uusia strategioita vesistöjen hallintaan ja valtamerien suojeluun
Komissio julkaisi 4.6. vesiresilienssistrategian, jonka tavoitteena on varmistaa puhtaan veden riittävyys unionissa nyt ja tulevaisuudessa. Strategian toimenpiteet linkittyvät myös Suomen näkökulmasta keskeiseen Saaristomeren suojeluun. Lisäksi komission 5.6. julkaisema merialueiden ohjelma kokoaa EU:n valtameripolitiikan yhteen viitekehykseen.
Vesiresilienssistrategia
Noin 30 % Euroopasta kärsii vuosittain veden riittävyyteen liittyvistä haasteista. Ilmastonmuutoksen edetessä tilanteen ennustetaan pahenevan. Koska vesikysymykset ylittävät valtioiden rajat, tarvitaan tiivistä EU-tasoista yhteistyötä vesivarojen hallintaan.
Euroopan komission julkaiseman vesiresilienssitrategian kolme päätavoitetta ovat:
- veden kiertokulun ennallistaminen ja suojelu,
- vesiä tehokkaasti hyödyntävän talouden rakentaminen kilpailukyvyn ja investointien edistämiseksi,
- puhtaan ja kohtuuhintaisen veden turvaaminen kaikille.
Strategiassa esitetään mm. seuraavia toimenpiteitä viidellä osa-alueella:
Investoinnit ja rahoitus
- EU:n koheesiopolitiikan varoja kohdennetaan vesihankkeisiin, mukaan lukien infrastruktuurin päivitys, vesiprosessien digitalisointi ja luontopohjaiset ratkaisut.
- Euroopan investointipankki lanseeraa uuden 15 miljardin euron vesiohjelman vuosille 2025–2027.
- Komissio lanseeraa vesiresilienssi-investointien kiihdyttämöohjelman (Water Resilience Investment Accelerator), jonka tavoitteena on tukea 20 innovatiivista veden pidätystä ja vesitehokkuutta edistävää pilottia vuosina 2026–2027.
- Komissio laatii tiekartan luontohyvityksistä.
Digitalisaatio ja tekoäly
- Komissio laatii vedenhallinnan digitalisoinnin toimintasuunnitelman. Älykkään digitaalisen mittaamisen avulla voidaan esimerkiksi havaita herkemmin vuodot ja satelliittidatan avulla voidaan laatia ennusteita.
Tutkimus ja innovaatiot
- Komissio laatii vesiresilienssiä koskevan tutkimus- ja innovointistrategian ja perustaa Euroopan vesiakatemian (European Water Academy).
Hallinto ja toimeenpano
- Tavoitteena on vahvistaa veden hallintaa kaikilla tasoilla paikallisesta EU-tasoon ja tehostaa nykyisen lainsäädännön toimeenpanoa. Komissio aikoo käynnistää säännöllisen vuoropuhelun jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa.
- Komissio julkaisi jäsenvaltioille ohjeistusta siitä, miten vedenkulutusta voidaan vähentää ja vesitehokkuutta parantaa EU:ssa 10 %:lla vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltioita kehotetaan asettamaan omat vesitehokkuustavoitteensa vuoteen 2030 mennessä.
Kriisivalmius ja ennakointi
- Tulviin ja kuivuuteen varaudutaan kehittämällä reaaliaikaisia varoitusjärjestelmiä ja ennustemalleja.
- Komissio julkaisee vuonna 2026 uuden ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintasuunnitelman.
Tukea Saaristomeren suojeluun?
Saaristomeren vakava rehevöityminen on yksi konkreettisimmista esimerkeistä vesiekosysteemien uhista Suomessa. Vesiresilienssistrategiassa ravinnevalumien ehkäisy ja EU:n typpidirektiivin toimeenpanon tehostaminen jäsenvaltioissa on nostettu esiin keskeisinä tavoitteina vesien tilan parantamiseksi.
Komissio aikoo tukea jäsenvaltioita ravinnekuormituksen vähentämisessä muun muassa mallinnusten kehittämistä ja parhaiden käytäntöjen jakamista tukemalla. Komissio mainitsee myös lantavarastojen rakentamisen rahoittamisen sekä ravinteiden kiertotalouden edistämisen keinona vähentää riippuvuutta mineraalilannoitteista. Toimet kytkeytyvät osaksi EU:n pitkän aikavälin visiotyötä ruoantuotannon ja maatalouden kestävyydestä. Erityistä huomiota aiotaan kiinnittää alueisiin, joilla kotieläintuotannon keskittyminen aiheuttaa ravinneylijäämiä. Lisäksi rahoituksen ja investointien kohdentaminen esimerkiksi luontopohjaisiin ratkaisuihin valumien pidättämiseksi tukee ravinnevalumien vähentämistä.
Hyvistä tavoitteista ja mainituista tukielementeistä huolimatta strategia kuitenkin nojaa pitkälti jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen ja olemassa oleviin rahoitusvälineisiin, kuten CAP-tukiin, joiden vaikuttavuutta ravinnepäästöjen vähentämiseksi on kritisoitu. Ilman merkittäviä muutoksia EU:n maatalouspolitiikkaan vesien saastumista ei saada hallintaan (lue lisää Politicon “Europe’s looming water crisis” -artikkelista, 28.5.).
Merialueiden ohjelma
Euroopan unionin hallitsee maailman suurinta merialuetta, jota tällä hetkellä rasittaa mm. ihmisten toiminnasta aiheutuva liikakuormitus, lämpötilan nousu ja saastuminen.
Vuosien varrella EU on laatinut useita toimintasuunnitelmia merialueiden suojelua varten. Komissio on kuitenkin tunnistanut, että aiemmat toimintasuunnitelmat ovat jääneet hajanaisiksi ja niiden täytäntöönpano on jäänyt vaillinaiseksi.
Nyt EU hakee suunnanmuutosta uuden meriohjelman (Ocean Pact) avulla. Se tuo yhteen EU:n valtamerien hallintaa koskevat lait ja aloitteet yhden viitekehyksen alle. Tavoitteena on taata meriekosysteemin hyvä tila, josta myös elinvoimainen sininen talous on riippuvainen.
Komission uusi merialueiden ohjelma (Ocean Pact) perustuu kuuteen pääkohtaan:
- valtamerten terveydentilan suojelu ja ennallistaminen
- EU:n kestävän sinisen talouden kilpailukyvyn edistäminen
- rannikko- ja saariyhteisöjen sekä syrjäisimpien alueiden tukeminen
- valtamerten tutkimuksen ja innovoinnin edistäminen
- merellisen turvallisuuden ja puolustuksen parantaminen
- EU:n valtameridiplomatian ja kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin vahvistaminen.
Tavoitteiden toteuttamiseksi komissio aikoo vuoteen 2027 mennessä ehdottaa merialueita koskevaa lainsäädäntöä (Ocean Act), joka pohjautuu uudistettuun merten aluesuunnitteludirektiiviin. Lisäksi komissio aikoo perustaa korkean tason valtamerilautakunnan ohjaamaan ja valvomaan valtamerisopimuksen täytäntöönpanoa.
Ohjelmaan ei sisälly uutta rahoitusta, joten esitettyjen toimien rahoittamiseksi tarvitaan sekä uusia julkisia että yksityisiä investointeja. Osa kustannuksista tullaan kattamaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen (MFF) määrärahoista.