EU:n uudet saari- ja rannikkostrategiat tunnistavat alueiden erityishaasteet
Komissio julkaisi kesäkuussa saaria ja rannikkoyhteisöjä koskevat EU-strategiat, jotka ovat osa viime vuonna julkaistua laajempaa European Ocean Pact -strategiaa. Molempien strategioiden tavoitteena on saarien ja rannikkoyhteisöjen erityispiirteiden parempi huomioiminen EU-politiikassa. Strategioita on kuitenkin kritisoitu siitä, että konkreettiset välineet tavoitteiden toimeenpanemiseksi jäävät vähäisiksi.
Varsinais-Suomen saaristo on saarten määrällä mitattuna maailman suurin. Saaristomeren alueella saaria on noin 40 000. Saariston elinvoima on yksi maakunnan tärkeimmistä tavoitteista. Erityisesti Saaristomeren tilan parantaminen on keskeinen osa maakunnan strategista työtä ja edunvalvontaa. Tämän vuoksi EU:n uudet saaria ja rannikkoyhteisöjä koskevat strategiat ovat kiinnostavia myös meidän kannaltamme. Mitä uudet strategiat sitten pitävät sisällään?
Tunnustus rannikkoyhteisöjen erityistarpeille
EU:n ensimmäinen rannikkoyhteisöstrategia kokoaa yhteen toimia, joilla pyritään vahvistamaan rannikkoalueiden kilpailukykyä, ilmastonkestävyyttä ja elinvoimaa. Se rakentuu kolmen tavoitteen ympärille: vauraus ja sininen talous, resilienssi ja hyvä elämänlaatu.
Strategiassa tunnistettuihin haasteisiin vastataan 13 lippulaivatoimen avulla. Esimerkiksi resilienssin osalta komissio aikoo selvittää yhdessä Euroopan investointipankin kanssa EU-tasoista rannikkoalueiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen investointikartoitusta sekä suojata kriittistä infrastruktuuria. Strategia ei sisällä uutta rahoitusta, vaan perustuu pitkälti olemassa olevien EU-välineiden parempaan koordinointiin.
Saarten tärkeimmät haasteet ja potentiaali yhdessä kehyksessä
Saaristrategiassa saaret tunnistetaan alueiksi, joihin kohdistuu vakavia ja pysyviä rakenteellisia haittoja. Lisäksi saarilla elinkustannukset, kuten energia, julkiset palvelut ja asuminen, ovat väistämättä kalliimpia kuin manneralueilla. Tämän vuoksi saaret tarvitsevat kohdennettuja toimia ja tukea.
Haavoittuvuuden lisäksi strategiassa korostetaan saarten potentiaalia esimerkiksi sinisessä taloudessa. Taloudellista kehitystä tukeakseen komissio lupaa huomioida saarten erityistarpeet esimerkiksi alueellisiin valtiotukiin, päästökauppaan ja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuriin liittyen. Lisäksi komissio käynnistää analyysin saaristoisuuden kustannuksista ja niiden lieventämiskeinoista.
Edistääkseen puhdasta energiaa, vihreää siirtymää, ympäristönsuojelua ja ilmastokestävyyttä komissio aikoo jatkaa Puhdasta energiaa EU:n saarille -aloitetta vuoteen 2030 saakka. Sosiaalisen kestävyyden osalta strategia keskittyy erityisesti asumiseen. Komissio aikoo huomioida saarten erityishaasteet tulevassa kohtuuhintaista asumista koskevassa sääntelyssä.
Strategiassa saaret ja erityisesti saarisatamat nostetaan esiin myös turvallisuusnäkökulmasta. Saarien turvallisuuden ja kriisivalmiuden edistämiseksi komissio aikoo jäsenvaltioiden kanssa tunnistaa kohdennettuja lyhyen aikavälin investointeja, jotka jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa ensisijaisesti EU:n sotilaallisen liikkuvuuden käytävillä, myös saarilla.
Monissa tapauksissa saaristoisuuden todelliset erityispiirteet jäävät osittain näkymättömiksi nykyisissä NUTS-pohjaisissa tietoaineistoissa. Strategiassa tunnustetaan paremman tietopohjan tarve, ja siinä viitataan useita kertoja tiedonkeruuseen, uusien saavutettavuusindikaattorien kehittämiseen sekä seurantatoimiin. Uutta tilastokehystä ei kuitenkaan perusteta.
Merkittävä uusi periaatteellinen avaus on niin sanottu saarivaikutusten huomiointi (island proofing): komissio aikoo arvioida jo valmisteluvaiheessa, voiko uusilla EU-aloitteilla olla saarille erityisiä vaikutuksia. Kyseessä on yksi keskeisimpiä saaritoimijoiden ajamista uudistuksista, mutta sitovaa EU-tason saarivaikutusten huomioinnin mekanismia strategiassa ei kuitenkaan luoda.
Strategioiden vastaanotto – ruusuja ja risuja
Strategiat on otettu varovaisen myönteisesti vastaan. Merellisten alueiden kattojärjestö CPMR pitää saaristrategiaa historiallisena edistysaskelena. Uusi strategia kokoaa saarialueiden erityiskysymykset yhdeksi politiikkakehykseksi, jossa saariston erityispiirteet – heikko saavutettavuus, korkeat elinkustannukset, energiahaavoittuvuus, väestön väheneminen, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymykset – tunnustetaan.
Samoin kiitosta saa monialainen lähestymistapa. Positiivista on myös se, että saaria ei tarkastella enää vain liikenne- tai koheesiopolitiikan näkökulmasta, vaan mukana ovat myös energia-, turvallisuus-, kilpailukyky-, matkailu- ja sinisen talouden kysymykset.
Kritiikkiä strategia saa kuitenkin siitä, ettei se tarjoa konkreettisia välineitä tavoitteiden toimeenpanemiseksi. Erityisesti kritiikkiä on herättänyt konkreettisten rahoitusratkaisujen puuttuminen. Strategiassa ei esitetä uutta rahoitusinstrumenttia, velvoittavia kohdennuksia tai sitovia sääntöjä.
Keskeisimmäksi välineeksi saarten haasteisiin vastaamisessa nostetaan seuraavan rahoituskauden kansalliset ja alueelliset kumppanuussuunnitelmat (NRP-suunnitelmat). Jäsenmaita kehotetaankin sisällyttämään tuleviin NRP-suunnitelmiinsa kohdennettuja toimenpiteitä saarten kehittämiseksi. Jäsenmaiden tulisi ohjata riittävästi resursseja saarten erityistarpeisiin, kuten esimerkiksi valmiuksien, yhteyksien, palveluiden ja infrastruktuurin kehittämiseen. Strategiassa esitetyt toimenpiteet eivät kuitenkaan velvoita jäsenmaita.
Muut keskeiset puutteet CPMR:n näkökulmasta ovat:
- Ei ”island-proofing”-mekanismia. EU-lainsäädäntöä ei velvoiteta arvioimaan systemaattisesti saarialueiden näkökulmasta, kuten toimitaan maaseutuvaikutusten tai pk-yritysvaikutusten arvioinnin osalta.
- Ei yhteistä saaristoja koskevaa tilastokehikkoa. Vertailukelpoisen datan puute vaikeuttaa haasteiden tekemistä näkyväksi sekä rahoituksen kohdentamista.
- Heikko toimeenpanomalli. Strategia nojaa pitkälti jäsenvaltioiden ja komission vapaaehtoiseen yhteistyöhön, eikä takaa vahvempaa roolia aluehallinnolle.