Mielipidekirjoitus: Liikenneyhteydet ovat tapa muuttaa maantiedettä

Varsinais-Suomen liiton edunvalvontajohtaja Malla Rannikko-Laine ja Turun kaupungin yhteysjohtaja Karoliina Hidén ottavat 9.11.2025 Turun Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan kantaa eurooppalaisen liikennepolitiikan tulevaisuuteen ja peräänkuuluttavat Suomelta aktiivista vaikuttamista liikenteen EU-rahoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi.

Entinen EKP:n pääjohtaja Mario Draghi esitti vuosi sitten EU:lle laatimassaan kilpailukykyraportissa huolen Euroopan kasvun ja kilpailukyvyn hiipumisesta. Vanhoihin kasvun lähteisiin ei ole enää luottamista. Raportin mukaan sisämarkkinoiden hajanaisuus estää osaamisen liikkumista ja jarruttaa työmarkkinoita.

Raportti peräänkuulutti yhteistä visiota ja nopeaa uudistumista, jotta Eurooppa säilyttää taloudellisen, teknologisen ja geopoliittisen asemansa.

Liikenne nimettiin yhdeksi keskeisimmistä kilpailukykytekijöistä, sillä linkittyneet liikennejärjestelmät tukevat sisämarkkinoiden yhdentymistä, yhteisten työmarkkina- ja innovaatioalueiden syntymistä sekä tehostavat logistiikkaa. EU:n tavoitteissa onkin luoda tehokas, eurooppalaiset pääkaupungit yhdistävä raideverkosto.

Ajatus yhdentyneestä Euroopasta näkyy myös komission ehdotuksessa seuraavan EU:n rahoituskauden 2028–2034 budjetiksi. EU aikoo lähes tuplata Verkkojen Eurooppa (CEF) -liikennerahoitusvälineen 52 miljardiin euroon. Samalla rahanjaossa tehdään strateginen muutos.

Rahoitus kohdistuisi jatkossa lähes pelkästään rajat ylittävien yhteyksien kautta eurooppalaisen kilpailukyvyn sekä toisaalta sotilaallisen liikkuvuuden edistämiseen. Sotilaalliseen liikkuvuuteen kohdistuisi peräti 17 miljardia euroa.

Suomi on EU-budjetin ennakkovaikuttamiskannoissaan painottanut sotilaallisen liikkuvuuden ja liikenneverkon kaksikäyttöisyyden merkitystä. Rahoitus onkin tärkeä kaltaisellemme EU:n rajamaalle.

Suomen ollessa lähes sataprosenttisesti riippuvainen Itämeren merikuljetuksista on läntisten ja lounaisten satamien sekä niihin johtavien liikenneyhteyksien kapasiteetin kasvattaminen Suomelle kohtalonkysymys. Jos kaupankäynti esimerkiksi Suomenlahdella häiriintyy, mikään pohjoinen huoltovarmuusreitti ei kykene sitä korvaamaan.

Pelkkä painotus sotilaalliseen liikkuvuuteen on kuitenkin yksipuolinen lähestymistapa. Riskinä on, että pelaamme itsemme ulos pääosin rajat ylittäville liikennehankkeille suunnatusta EU-rahoituksesta. Ilman omaa strategista rajat ylittävää ja Euroopan kilpailukykyä vahvistavaa liikenteen visiota uhkana on, että rahoitus valuu jälleen muiden Euroopan maiden suuriin liikennehankkeisiin, ja Suomi jää pussinperälle ilman mahdollisuutta muuttaa maantieteellistä saariasemaamme.

Voimme jäädä voivottelemaan rajamaan asemaamme Euroopan laidalla tai liikennepolitiikan keinoin muuttaa maantiedettämme.

Huomionarvoista on, että myös taloudellinen kilpailukyky on merkittävä osa huoltovarmuutta. Vahva ja kasvava talous kestää paremmin iskuja kuin näivettynyt ja velkaantunut maa. Siksi rajallisen liikennebudjetin suuntaaminen ainoastaan kriisiajan sotilaallista liikkuvuutta edistäviin hankkeisiin on varsin lyhytnäköistä ja katse pitää kääntää selkeästi myös kasvua tukeviin hankkeisiin.

Suomen on EU-vaikuttamisessaan huolehdittava siitä, että EU:n tuleva liikennerahoitus tukee myös sellaisia strategisia kansallisia liikennehankkeita, jotka vahvistavat koko Euroopan kilpailukykyä. Samaan aikaan tarvitsemme oman, rohkean visiomme siitä, miten Suomi kytkeytyy Euroopan kasvuun. Ei vain sen laitamille, vaan tiiviisti ytimeen.

Yksi tällainen visio on yhteispohjoismainen liikenne- ja kasvukäytävä Helsingistä Turun kautta Tukholmaan ja siitä käynnissä olevan suunnitteluhankkeen kautta Osloon. Hanke loisi suoran ja turvallisen yhteyden Eurooppaan ja yhdistäisi kolme pääkaupunkiseutua yhdeksi yli seitsemän miljoonan asukkaan ja 455 miljardin euron bruttokansantuotteen dynaamiseksi talousalueeksi.

Samalla hanke vahvistaisi huoltovarmuutta tarjoamalla vaihtoehdon Itämeren haavoittuvalle merireitille ja toisi eurooppalaiset pääkaupungit yhdistävän verkoston myös pohjoiseen. Se palvelisi sekä siviili- että puolustustarpeita ja kytkisi Suomen tiiviimmin sekä EU:n että Naton infrastruktuuriin.

Vertailukohtaa vaikutuksiltaan tarjoaa esimerkiksi Juutinrauman silta, jonka hyödyistä 70 prosenttia syntyi työmarkkinoiden yhdistymisestä. Vastaava vaikutus voisi syntyä myös Helsingin ja Tukholman välillä.

Jos haluamme, että Suomi menestyy myös seuraavien vuosikymmenten Euroopassa, meidän on nähtävä liikennepolitiikka osana kilpailukykyä, turvallisuutta ja elinvoimaa. Voimme jäädä voivottelemaan rajamaan asemaamme Euroopan laidalla tai liikennepolitiikan keinoin muuttaa maantiedettämme.

EU-jäsenyyden myötä Suomi valitsi lännen, nyt on aika, että valitsemme sen uudelleen.

Malla Rannikko-Laine (edunvalvontajohtaja, Varsinais-Suomen liitto)
Karoliina Hidén (yhteysjohtaja, Turun kaupunki)