Miltä näyttää seuraava Euroopan parlamentti?

Euroopan parlamentin vaalit järjestetään 9.6.2024. Ennusteiden mukaan odotettavissa on EU-kriittisten ID- ja ECR-oikeistoryhmien merkittävä vahvistuminen samalla kun vihreät saattaa menettää parlamentissa lähes 30 paikkaa. Keskustaoikeistolaisen EPP:n ja sosiaalidemokraattien S&D:n odotetaan säilyttävän asemansa suurimpina ryhminä, kun taas liberaalidemokraattien Renew Europe saattaa menettää perinteisen kolmanneksi suurimman ryhmän aseman. Parlamentin siirtymisellä oikealle on merkittävä vaikutus uuden vaalikauden poliittisiin painotuksiin.

Euroopan parlamentti tullee keikahtamaan oikealle kesäkuun vaalien jälkeen. Näin ennustavat kannatusmittaukset eri puolilla Eurooppaa, myös Politico-lehden kansallisiin mielipidemittauksiin perustuva ennuste sekä European Council of Foreign Relations (ECFR) -ajatuspajan selvitys. Suurimmat puolueryhmät tulevat parlamentissa kuitenkin hyvin todennäköisesti pysymään samoina: keskustaoikeistolainen EPP suurimpana ja sosiaalidemokraattinen S&D toisiksi suurimpana. Niiden paikkamääriin on odotettavissa vain suhteellisen pieniä muutoksia. Parlamentin painopiste tulee kuitenkin muuttumaan huomattavasti, kun oikeistoryhmät tekevät nousua vasemmiston kustannuksella.

Edelliset Euroopan parlamentin vaalit järjestettiin keväällä 2019. Silloin vaalien pääteemana oli ilmastonmuutos, jota nostivat agendalle nuorten mielenosoitukset ympäri Eurooppaa. Vihreät kasvatti vaaleissa paikkamääräänsä runsaasti ja nousi konservatiivipuolue ECR:n ohi, joka menetti parlamentissa 15 paikkaa.  

Eurooppa näyttää nyt varsin toisenlaiselta kuin viisi vuotta sitten. Koronapandemia, sota ja taloushuolet ovat ravisuttaneet mannerta ja muuttaneet myös keskeisiä vaaliteemoja. Kesän vaaleissa keskitytään erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja se on todennäköisesti myös tärkeä painopiste tulevan Euroopan parlamentin työssä. Uudet vaaliteemat ovat vasemmistopuolueille hankalia. Politico-lehden viimeisin ennuste povaakin vihreille 27 paikan menetystä parlamentissa ja vasemmiston GUE-ryhmälle muutaman paikan laskua. Myös liberaalidemokraattien Renew Europe joutuu nyt taistelemaan parlamentin kolmanneksi suurimman puolueryhmän paikasta äärioikeistolaisten ID- ja ECR-ryhmien kanssa.  

Äärioikeiston nousu puhuttaa 

Kansallismielisten ja EU-kriittisten ryhmien nousu on ollut Euroopan parlamentin vaaleissa trendi jo vuodesta 2014. Viime vaalien jälkeen muodostetulle kriittiselle Identiteetti ja demokratia (ID) -ryhmälle voi hyvinkin olla nyt tiedossa kolmanneksi suurimman puolueryhmän paikka. ID:n muodostaneet kansalliset puolueet pärjäsivät hyvin myös vuoden 2019 vaaleissa, mutta puolueryhmä menetti vaalikauden aikana 19 jäsentä joukostaan. Esimerkiksi Perussuomalaiset siirtyi oikeistokonservatiiviseen ECR-ryhmään keväällä 2023. ECR tulee todennäköisesti myös parantamaan asemiaan kesän vaaleissa. 

ID-ryhmään kuuluu useita äärioikeistolaisia kansallisia puolueita, kuten Saksan AfD ja Ranskan Kansallinen liittouma. Puolueryhmän kannatuksen nousu herättää keskustelua ympäri Eurooppaa. Tällä hetkellä Euroopan parlamentin muista puolueryhmistä S&D, vihreät, GUE ja Renew Europe ovat julistaneet, etteivät tee yhteistyötä äärioikeiston kanssa. Ne vaativat julkista kannanottoa myös parlamentin suurimmalta puolueryhmältä EPP:ltä ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenilta. Jos EPP lähtisi yhteistyöhön ECR:n ja ID:n kanssa, oikeistopuolueet voisivat mahdollisesti muodostaa keskenään parlamentin enemmistön.  

Parlamentti toimii sisäisesti suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, minkä takia suurimmilla poliittisilla ryhmillä on suhteellisesti enemmän valtaa kuin pienemmillä. Tämä näkyy esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajapaikkoja tai lainsäädäntöehdotusten ns. raportöörivastuita jaettaessa. Raportöörit eli parlamentin mietinnön laatijat määrittelevät pitkälti sen, minkälaiseksi parlamentin kanta muodostuu. Tästä johtuen parlamentin entistä jyrkemmällä käännöksellä oikealle on merkittäviä vaikutuksia EU-politiikan painotuksiin, esimerkiksi ympäristö- ja ilmastokysymysten suhteen.

Komission muodostaminen 

Vaalien jälkeen tuore parlamentti järjestäytyy poliittisiin ryhmiin kesä-heinäkuun aikana. Tällöin parlamentti valitsee joukostaan puhemiehen, varapuhemiehet ja kvestorit. Parlamentti päättää myös valiokuntien lukumäärästä, kokoonpanosta ja puheenjohtajistosta. Lisäksi poliittiset ryhmät valitsevat joukostaan puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat.  

Parlamentilla on myös keskeinen rooli uuden komission hyväksymisessä. Jäsenmaiden päämiehet eli Eurooppa-neuvosto valitsee kesäkuun kokouksessaan komission puheenjohtajaehdokkaan, jonka hyväksymisestä Euroopan parlamentti äänestää. Vaalien jälkeen edessä on myös uuden komissiokollegion muodostaminen. Jäsenmaat valitsevat komissaariehdokkaansa syyskuussa, ja komissaarien kuulemisten jälkeen parlamentti äänestää koko kollegion luottamuksesta. Uuden komission pitäisi päästä aloittamaan lainsäädäntötyönsä marras-joulukuussa. 

Komission puheenjohtajan valinnan osalta on tarkoitus palata niin kutsuttuun Spitzenkandidat-prosessiin, jonka kautta komission puheenjohtajan valinta kytketään parlamenttivaalien tulokseen. Prosessissa kaikki europuolueet nimittävät oman puheenjohtajaehdokkaansa ennen vaaleja sillä oletuksella, että eniten parlamenttipaikkoja keräävän puolueen ehdokas valitaan vaalien jälkeen komission puheenjohtajaksi. Tarkoitus on tehdä valintaprosessi läpinäkyvämmäksi ja selkeämmäksi äänestäjille. 

Spitzenkandidat-prosessia käytettiin onnistuneesti vuoden 2014 vaaleissa, kun Eurooppa-neuvosto valitsi vaalien jälkeen suurimman puolueen EPP:n Jean-Claude Junckerin ehdokkaakseen. Juncker sai myös parlamentin hyväksynnän ja hänestä tuli komission puheenjohtaja. Vuonna 2019 prosessia oli tarkoitus käyttää jälleen, mutta Eurooppa-neuvosto sivuutti nimetyt kärkiehdokkaat ja valitsi prosessin ulkopuolelta Ursula von der Leyenin, jonka myös parlamentti hyväksyi. Nyt von der Leyen tavoittelee jatkokautta komission johdossa, tällä kertaa EPP:n kärkiehdokkaana. Euroopan politiikkaan keskittyvän CEPS-ajatuspajan näkemyksen mukaan Spitzenkandidat-prosessi ei kuitenkaan enää ole täysin alkuperäisten tavoitteiden mukainen. Eurooppa-neuvosto saattaa siis jatkossakin valita ehdokkaansa prosessin ulkopuolelta. 

Suomelle lisäpaikka parlamenttiin 

Viidessä vuodessa Euroopan parlamentti on käynyt läpi mullistuksia. Vuonna 2019 parlamenttiin valittiin täydet 751 jäsentä, joista 13 Suomesta. Britannian EU-eron myötä parlamentin paikkajakoa arvioitiin uudelleen, ja jäsenten määrä muuttui 705:een vuonna 2020. Tällöin 14 jäsenmaata kasvatti paikkamääräänsä parlamentissa ja myös Suomi sai yhden lisäpaikan. Kesän 2024 vaaleissa Euroopan parlamentin jäsenten määrä muuttuu jälleen, tällä kertaa perustuen väestörakenteen muutoksiin EU:ssa. Päätöksen johdosta 10 jäsenmaata saa lisäpaikkoja parlamenttiin kesän 2024 vaalien yhteydessä. Suomesta valitaan parlamenttiin 15 jäsentä, ja yhteensä meppejä valitaan 720.