Mitä kuuluu maatalouspolitiikalle EU:ssa?

Agronomi Tero Sarkala on toiminut työkokeilijana Eurooppa-toimistossa loka-marraskuun ajan. Tänä aikana hän on syventynyt mm. EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuuden kysymyksiin. Lue Teron näkemyksistä, mihin suuntaan yhteinen maatalouspolitiikka tulee seuraavien vuosien aikana kulkemaan.

Olet ehkä aikaisemminkin kuullut puhuttavan, että nyt on erityisen mielenkiintoiset ja tärkeät ajat EU:n päätöksen teossa. Tämä pitää jälleen paikkansa, täällä Brysselissä on edunvalvojan oltava jatkuvasti hälytysvalmiudessa ja reagoitava pinnalle nouseviin asioihin. Menneiden ja tulevien kuukausien aikana EU:n sisällä tapahtuu paljon, ja lisäksi globaalisti moni asia on murroksessa. Vallitsevassa tilanteessa on jotain aivan poikkeuksellista. Politiikkaan ja maailmanjärjestykseen vaikuttavia asioita on useita, jotka heijastelevat myös tämän hetken päätöksentekoon ja tulevaisuuden arviointiin EU:ssa: 

• Ukrainan sota 
• EU:n laajentuminen ja Ukrainan EU-jäsenyyteen valmistautuminen 
• USA:n vaalit ja Trumpin uudelleenvalinta 
• Kiinan vallan kasvu globaalisti sekä kauppasodan pelko USA vs. Kiina vs. EU 
• Ilmastotavoitteista jälkeen jääminen 
• Lähi-idän konflikti ja sen eskaloituminen 
• EU:n seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2028–2034 valmistelu 
• Euroopan laitaoikeiston nousu valtapaikoille 
• Uusi komissio ja parlamentti.  

Vuoropuhelusta tekoihin  

Viime talvena Euroopassa laajalti nähtyjä maanviljelijöiden mielenilmauksia seurasi Ursula von der Leyenin lupaus aloittaa kehittävä vuoropuhelu viljelijöiden ja lainsäätäjien välillä. Tämän seurauksena syntyneen strategisen vuoropuhelun loppuraportti julkaistiin tämän vuoden syyskuussa. Reilu satasivuinen dokumentti ottaa laajalti kantaa maatalouden, maaseudun ja maanviljelijöiden tilaan EU:ssa. Paperi on sisällöltään hyvä ja se ottaa huomioon ruoantuotannon sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen puolen. Strateginen dialogi on ollut hyvä avaus komissiolta, pyrkimyksenään kehittää ruokasektoria kokonaisvaltaisesti eteenpäin. 

Raportti on ollut syksyn mittaan esillä monissa puheenvuoroissa ja siihen on viitattu useasti. Loppurapotin viestit otettaneen ohjenuoraksi tulevaa yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) visiota valmisteltaessa. Aika näyttää, miten hyvät periaatteet saadaan muokattua teoiksi koko eurooppalaisen maatalouden hyväksi. Ursula von der Leyeniin kohdistuu kovat paineet pyrkimyksissä päästä sanoista tekoihin. Viljelijät eivät varmasti hyväksy tilannetta, jossa maatalouden asiat eivät muutu parempaan suuntaan Euroopassa.    

Uudella maatalous- ja ruokakomissaarilla kädet täynnä töitä alusta alkaen 

Uusi maatalous- ja ruokakomissaari Christophe Hansen Luxemburgista aloittaa toimessaan joulukuun alussa. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on antanut uudelle komissaarille tehtäväksi julkaista ensimmäisen sadan päivän kuluessa visio Euroopan suunnasta uuden yhteisen maatalous- ja ruokapolitiikan osalta. Myös komissaari Hansenille on asetettu kovat paineet taklata uutta CAP:ia ja siihen liittyviä haasteita.  

Hansenin komissaarikuuleminen 5.11. oli asiantuntijoiden mukaan hyvä suoritus. Kuulemisen aikana Hansen sivusi monia tärkeitä teemoja ja osoitti olevansa avoin keskustelulle asioiden kehittämiseksi. Komissaarikuulemisessaan Hansen viittasi strategisen vuoropuhelun loppuraporttiin useasti ja mainitsi, että se tulee olemaan hänen työnsä pohjapaperina.  

Kuulemisen pohjalta voi ennustaa, että hänen virkakautensa aikana maatalouspolitiikka EU:ssa etenee järkevästi kestävään suuntaan. Hansenin komissaarikuulemisessa nousseita teemoja olivat muun muassa viljelijän nostaminen takaisin CAP:in keskiöön, nuorten viljelijöiden aseman parantaminen, eläintuotannon ylläpitäminen, kansainvälisen kaupan vahvistamisen sekä vahvan budjetin saaminen maataloudelle. Maataloussektori voi jäädä varovaisen optimistisesti odottelemaan, miten uusi maatalouskomissaari saa taivutettua kaikki tärkeät asiat tulevaan CAP:iin. 

Miltä tuleva maatalouspolitiikka näyttää? 

Tällä tiedolla emme vielä pysty varmuudella kertomaan, mihin suuntaan tuleva CAP lähtee kehittymään, mutta joitain johtolankoja on jo nähtävissä. EU:n budjetti rakentuu jäsenvaltioiden maksamasta jäsenmaksusta, joka on yksi prosentti oman maan bruttokansantuotteesta. Se, miten veronmaksajien rahoja käytetään jatkossa, kiinnostaa suurta yleisöä entistä enemmän.  

Tästä syystä myös CAP on todennäköisesti siirtymässä vaikutusperusteisempaan suuntaan. Tämä tarkoittaa, että viljelijöiden aikaisemmin vastikkeetta saaman tuen osuus olisi suhteessa pienenemässä ja vastikkeellisen tuen osuus kasvamassa. Näin ollen viljelijöiden toimia maatiloilla voidaan ohjata enemmän suuntaan, jossa tukia vastaan tulee tehdä jotain yhteiskunnallisesti hyvää, ruoantuottamisen lisäksi.  

Tukikatto on ollut jo nykyisen CAP:in työkaluna pyrkimyksenä rajoittaa isojen tilojen tukirohmuamista ja on todennäköistä, että sen käyttö vahvistuu tulevassa CAP:ssa. Tukikatto on luotu suuria korporaatioita varten – sen avulla pyritään rajoittamaan suurimpien tuensaajien pottia ja toisaalta vahvistamaan pienen viljelijän asemaa EU:ssa.  

Ympäristönäkökulma ei varmasti tule poistumaan uuden komission pöydältä ja on oletettavaa, että myös maataloudessa ympäristön huomioiminen korostuu. Hiiliviljely, päästökauppa, ennallistaminen, maaperädirektiivi, vesipuiteasetus ja moni muu tekijä tulevat ohjaamaan CAP:ia kohti ympäristön kannalta kestävämpää suuntaa.  

Hiiliviljelyllä monta hyvää mahdollisuutta myös Saaristomeren kannalta 

Nostan hiiliviljelyn esille sen vaikuttavuuden takia. Peltomaan tila on ollut Euroopassa jo pitkään huonossa kunnossa, ja maan orgaanisen hiilen määrä on vähentynyt kautta linjan. Maatilojen viljelymenetelmät ovat pitkään olleet hiiltä haihduttavia, ja nyt uuden CAP:in tulisi kannustaa viljelijöitä siirtymään hiiltä sitoviin menetelmiin. Hiilen lisääminen peltomaahan erilaisin viljelymenetelmin on melko yksinkertaista, ja siitä on suurta hyötyä maaperän monimuotoisuudelle, viljelijän taloudelle sekä ilmastolle.  

Belgiassa Wallonian alueella on jo käytössä hiiliensidontatuki, jonka avulla viljelijöille maksetaan tukea orgaanisen hiilen ylläpitämisestä tai lisäämisestä peltomaassa. Tämä on hieno esimerkki, miten maataloustukia pystytään kohdentamaan viljelijöille, jotka ovat valmiita tekemään vaikuttavia toimenpiteitä ympäristön kunnon parantamiseksi. Tämä menetelmä toimisi hyvin myös Saaristomeren valuma-alueella pyrittäessä pidättämään fosforia pelloilla. Olisi suotavaa, että suomalaiset päättäjät ottaisivat tästä mallista onkeensa ja loisivat Saaristomeren valuma-alueesta pilottialueen. Pilottialueella samanaikaisesti sidottaisiin ilmasta hiiltä ja parannettaisiin Saaristomeren vesien tilaa.  

Ukrainan sota ja sen kerrannaisvaikutukset maatalouden kannalta  

Ukrainan sota on ollut valtava tragedia, eikä sille näy vieläkään loppua. Sota on saanut aikaan ketjureaktion Euroopan unionin sisällä, tämän seurauksena on alettu valmistella suunnitelmia Ukrainan liittymiseksi Euroopan unioniin. Se, mitä tämä tarkoittaa yhteisen maatalouspolitiikan, EU:n budjetin tai sisämarkkinoiden kannalta, ei vielä tiedetä. Varmaa on vain se, että Euroopan unioni on nyt muutoksen tiellä. Ukrainan mahdollinen liittyminen Euroopan unioniin ei saisi olla iso mörkö keskusteluissa, vaan se tulisi nähdä mahdollisuutena.  

Maatalouden näkökulmasta iso haaste tulee olemaan kysymys, miten Ukrainan valtavat maatilat saataisiin integroitua EU:n järjestelmään ja toisaalta miten suuri määrä tuotteita saataisiin mahtuman Euroopan markkinoille sotkematta sisämarkkinoita täysin. Ruokaviennin merkitys tulisi EU:ssa entisestään kasvamaan Ukrainan liittymisen jälkeen, onhan EU jo tällä hetkellä maailman suurin ruokaviejä.  

Omavaraisuuden kannalta Ukrainan mahdollinen liittyminen EU:n jäseneksi olisi positiivinen asia. EU:n valkuaisomavaraisuus on tällä hetkellä noin 75 %, mikä on huoltovarmuuden kannalta huono tilanne. Ukrainalla olisi potentiaali luoda EU:sta omavarainen valkuaisproteiinin suhteen. Laajat peltoalueet hyvien olosuhteiden maassa olisivat omiaan valkuaiskasvien, kuten soijan tuotantoon.  

EU-koneisto on alkanut kulkea kohti isoja rakenteellisia muutoksia, joiden tekeminen olisi ollut paljon vaikeampaa ilman Ukrainan kriisiä. Meidän eurooppalaisena eettisenä velvoitteenamme on pitää huolta sorretuista kansoista. Voisi sanoa, että Ukrainan sota saattaa olla siunaus eurooppalaisen yhteistyökokeilun kehityksessä. Tulevaisuuden historioitsijat saavat lopulta päättää, miten tämä luku eurooppalaisessa historiassa kirjoitetaan.  

Yksi sijoitettu euro ennallistamiseen on kahdeksan euroa tulevaisuudelle 

Elokuussa voimaan tullut luonnon ennallistamisasetus on tämän vuoden yksi kiinnostavimmista lakipaketeista. Ennallistamisasetuksen tärkein tehtävä on sananmukaisesti pyrkiä ennallistamaan huonossa kunnossa olevia luontotyyppejä hyvään tilaan ja vastata EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin. Jäsenmaiden tulee antaa kansallinen suunnitelma ennallistamisstrategiasta komissiolle viimeistään elokuussa 2026.   

Suomessa maa- ja metsätalouden näkökulmasta tämä on erityisen mielenkiintoinen, koska Suomen pinta-alasta suuri osa on peltoa tai metsää. Luontotyyppien ennallistaminen on valtava työ ja kaikkien asianosaisten tulisi olla mukana näissä isoissa talkoissa. Maataloustoimijoiden tulisi nähdä tämä mahdollisuutena parantaa peltojen kasvukuntoa ja ympäristön tilaa. Isojen elinympäristöjen ennallistamisessa pätee monesti laskukaava, jossa yhdestä ennallistamiseen panostetusta eurosta saadaan tulevaisuudessa irti jopa kahdeksan euroa.  

Lopulta ennallistamisen kunnianhimosta tai kunnianhimottomuudesta vastaavat jäsenvaltiot oman strategioidensa pohjalta. Todennäköisesti jäsenvaltiot tulevat asettamaan hyvin erilaisia ohjeita ja tavoitteita ennallistamisen pohjaksi. Ennallistaminen on ennen kaikkea yritys palauttaa luontoa mahdollisimman paljon tilaan, jossa se voi hyvin ja monipuolisesti. Jokien, tulvatasankojen, merialueiden ja monien muiden luontotyyppien ennallistaminen on tärkeä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja resilienssin luomisessa Euroopassa. 

Eurooppa suunnannäyttäjänä 

Edellä mainittujen nostojen lisäksi moni muu asia pyörii Brysselin päätöskoneistossa. Tässä vain osa kaikesta mitä tällä hetkellä Euroopan unionissa tapahtuu maatalouden näkökulmasta. Tulevalla kaudella maatalouspolitiikka tulee limittymään entistä useamman politiikka-alueen kanssa, eikä maatalous enää ole oma muista riippumaton politiikan sektori. Tämä heijastelee yleistä kehitystä EU:n lainsäädännössä, jossa nykyisin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jotta EU on jatkossakin kilpailukykyinen ja varteenotettava pelaaja globaaleilla kentillä, on sen oltava suunnannäyttäjä muille. Lisäksi EU:n tulee asettaa uusia standardeja kansainväliselle yhteisölle, joita muut valtiot voivat lähtevät seuraamaan.