Analyysi: EU:n uusi kaupunkiagenda jäi köykäiseksi  

Euroopan komissio julkaisi 3.12. ilman fanfaareja, tiedotustilaisuutta tai edes kunnollista lehdistötiedotetta EU:n uuden kaupunkiagendan. Kaupunkien roolia ja tarpeita käsittelevä tiedonanto kuvaa ansiokkaasti sitä, miten kaupungit luovat kestävää talouskasvua, ovat EU-lainsäädännön kohteita ja toteuttajia sekä kohtaavat erityisiä haasteita, joilla on suora vaikutus EU-kansalaisten arkeen, hyvinvointiin ja jopa demokraattiseen osallistumiseen. Tiedonanto tarjoaa kuitenkin varsin vähän uutta nykytilanteeseen nähden. 

Esitys EU:n uudeksi kaupunkiagendaksi kuvaa kaupunkeja magneeteiksi, jotka vetävät puoleensa osaamista – kaupungit ovat kilpailukyvyn, digitaalisen kehityksen, innovaatioiden ja investointien ajureita. Se myös tunnistaa etenevän kaupungistumisen aiheuttamat, vaikeasti ratkaistavat ja monimutkaiset ongelmat. Esimerkiksi asuntomarkkinat ovat monissa Euroopan suurkaupungeissa viime vuosina kriisiytyneet  pisteeseen,  jossa Eurobarometrin mukaan puolet kaupunkilaisvastaajista nimeää kohtuuhintaisten asumisvaihtoehtojen puutteen akuutiksi ongelmaksi. Myös segregaatio nähdään kaupunkien vitsauksena. 

Kaupunkien toiveena onkin ollut, että uudesta kaupunkiagendasta saataisiin tukea siihen, että kaupungeille ohjattaisiin resursseja niin innovatiiviseen kaupunkikehittämiseen, paikallisten innovaatioekosysteemien vahvistamiseen kuin myös kaupunkispesifeihin haasteisiin vastaamiseen.  

Suomen ekosysteemimalli saa huomiota 

Kaupunkiagenda listaa tämänhetkiset tukimuodot, joita EU:lla on tarjolla kaupungeille: rakennerahastot, eurooppalaisen kaupunkialoitteen (EUI), URBACT-ohjelman, elpymisvälineen, Europan investointipankin alaiset ohjelmat, Horisontti Euroopan missiot, Covenant of Mayors -yhteistyön eri muodot, kulttuuripääkaupunkialoitteen, erilaiset tekniset tukitoimet ja kapasiteetin vahvistamisen välineet…  Lista on pitkä ja ilmentää keskeistä ongelmaa: EU:n kaupungeille tarjoamat mahdollisuudet ovat pirstoutuneet moneen välineeseen, ja etenkään pienemmät kaupungit eivät usein osaa hyödyntää niitä.  

Kuluvalla rahoituskaudella (2021–2027) jäsenmaat on velvoitettu ohjelmoimaan 8 % Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) saannostaan kaupunkikehitykseen. Suomessa velvoite on toteutettu valtion ja yliopistokaupunkien välisten ekosysteemisopimusten kautta. Turussa kehittämisen kärjiksi on määritelty uudistuva teollisuus sekä terveys- ja hyvinvointiteknologia, ja läpileikkaavina teemoina ovat ilmasto, kiertotalous ja puhdas siirtymä sekä digitalisaatio ja älykkäät teknologiat. 

Suomen malli mainitaan uudessa kaupunkiagendassa esimerkkinä tavasta toteuttaa monitasoista hallintomallia. Rahoituksen lisäksi kaupungit kautta Euroopan ovatkin toivoneet, että hallintomalliin – eli käytännössä siihen, miten kaupungit otettaisiin vahvemmin mukaan päätöksentekoon – ja kumppanuuteen kaupunkien kanssa kiinnitettäisiin tulevaisuudessa enemmän huomiota.  

Kaupungit haluaisivat, että hallintomallia ja kumppanuusperiaatetta koskevat kirjaukset olisivat velvoittavia esimerkiksi kansallisissa ja alueellisissa kumppanuussuunnitelmissa, joiden kautta EU:n aluekehitysrahoitus kaavaillaan jaettavaksi seuraavalla kehyskaudella (2028–2034).  

Uusi Cities Platform 

Komission uudessa kaupunkiagendassa  ehdotetaan kahta vuotuista dialogia, joissa kaupungeilla olisi suora keskusteluyhteys Euroopan komission kanssa. Poliittisessa dialogissa pormestareita ja kaupunginjohtajia konsultoitaisiin esimerkiksi tulevan lainsäädännön suunnasta. Teknisessä dialogissa pureuduttaisiin asiantuntijatasolla yksittäisiin lainsäädäntöesityksiin ja esimerkiksi hallinnollisiin pullonkauloihin, joiden purkaminen auttaisi kaupunkeja EU-lakien toimeenpanossa. 

Seuraavalla kehyskaudella komissio lupaa perustaa EU Cities Platform -alustan, joka kokoaisi paremmin yhteen kaupungeille suunnatut tukitoimet ja tarjoaisi myös rahoitusta innovatiiviseen kaupunkikehittämiseen.  Kaupunkien edunvalvojat Brysselissä ovat uumoilleet, että nykyinen EU:n kaupunkialoite (EUI) ja sen rahoittamat kaupunki-innovaatiot saisivat jatkoa seuraavalla kehyskaudella niin sanotun EU Facilityn alla, ja tiedonanto vaikuttaisi epäsuorasti vahvistavan tämän.  

Mitä jäi puuttumaan? 

Kaupungit toivoivat kaupunkiagendasta taustatukea tulevaa rahoituskehystä koskeville tavoitteilleen, joita ovat erityisesti kaupunkikehittämiseen suunnatun rahoituksen korvamerkintä aluekehitysrahoituksesta samaan tapaan kuin kuluvalla kehyskaudella sekä velvoite jäsenmaille sisällyttää kansallisiin ja alueellisiin kumppanuussuunnitelmiinsa pakollinen kaupunkiosio.  

Aiemmin syksyllä kaupunkiagendasta kiersikin luonnosversioita, joissa jäsenmaita kehotettiin voimakkaasti allokoimaan aluekehitysrahoitusta kaupungeille vähintään saman verran kuin tällä kaudella. Kirjaus kuitenkin laimeni lopulta niin, että jäsenmaita vain rohkaistaan ja kannustetaan ottamaan kaupunkien tarpeet huomioon. Myös kirjaukset tulevan kauden Horisontti Eurooppa -ohjelmasta ja uudesta kilpailukykyrahastosta ovat epämääräisiä: agendan mukaan kaupungeilla voi olla mahdollisuus olla näiden välineiden edunsaajia.  

Luonnosversioissa annettiin julkaistua agendaa enemmän tunnustusta myös missiolähtöiselle lähestymistavalle, jota kaupungit ovat soveltaneet muun muassa hiilineutraaliustavoitteiden asettamiseen ja niitä kohti pyrkimiseen. Kaupungit ovat toivoneet jonkinlaisia takeita, että vastaavalle lähestymistavalle olisi tukea jatkossakin. Nyt toiveet näyttävät kuihtuneen kasaan.  

Myös suurten kaupunkien Eurocities-verkosto otti agendaesityksen vastaan kriittisin sanakääntein: kaupungit kaipaavat EU:lta muutakin kuin hyvää tahtoa.