Analyysi: Sitova 2040 ilmastotavoite laimeni, mutta on lähempänä toteutumista 

EU-maat ovat päässeet sopuun vuoden 2040 sitovasta ilmastotavoitteesta, joka viitoittaa tietä hiilineutraaliuteen vuonna 2050. Sovun saavuttaminen edellytti kompromisseja, mutta tässä tapauksessa laiha sopu lienee parempi kuin ei sopua lainkaan. Seuraavaksi odotetaan Euroopan parlamentin kantaa.   

Euroopan komissio antoi heinäkuussa esityksensä sitovasta, EU:n ilmastolakiin kirjattavasta päästövähennystavoitteesta. Komissio ehdotti tuolloin 90 prosentin päästövähennyksiä suhteessa vuoden 1990 tasoon, mistä enintään kolme prosenttia voitaisiin kattaa kansainvälisillä hiilikrediiteillä. 

Komission mukaan EU:n on ainakin teoriassa yhä mahdollista saavuttaa vuoteen 2030 asetettu 55 prosentin päästövähennystavoite (suhteessa vuoden 1990 tasoon). Komission 6.11. julkaiseman edistymisraportin mukaan päästöt olivat vuoden 2024 loppuun mennessä vähentyneet 37 prosenttia. Jos kaikki jo tehdyt päätökset toteutetaan, EU olisi raportin mukaan jäämässä laskennallisesti noin prosenttiyksikön päähän 2030-tavoittestaan. 

Vuoden 2040 tavoitetta on pidetty seuraavana merkittävänä maalitolppana, joka määrittelee monia EU-politiikan lohkoja, kuten energia-, teollisuus- ja liikennepolitiikkaa, tulevalla vuosikymmenellä.  

2040-tavoite tarkoittaa vakautta, investointivarmuutta ja uskottavuutta 

2040-tavoitetta ovat ilmastotutkijoiden ohella peräänkuuluttaneet myös edelläkävijäkaupungit, kuten Turku, ja ilmastonmuutoksen lisäämien sään ääri-ilmiöiden kurittamat alueet.  

Kunnianhimoista ja sitovaa tavoitetta on pidetty vakauttavana signaalina teollisuudelle ja yrityksille, sillä se lisäisi investointivarmuutta. Toisaalta kunnianhimon tasosta lipsumisen on pelätty hidastavan vihreitä investointeja ja pahentavan kilpailukykykuilua, jota keskeiset kilpailijat ovat EU:hun nähden repineet erityisesti puhtaan teknologian saralla. Oman lisänsä päästövähennyspaineisiin ovat tuoneet geopoliittinen tilanne ja turvallisuuspoliittinen välttämättömyys vähentää riippuvuutta fossiilisesta tuontienergiasta. 

Tavoitetta on pidetty tärkeänä myös EU:n uskottavuuden kannalta – meneminen nyt marraskuussa järjestettävään COP30-ilmastokoukseen ilman tavoitetta olisi ollut EU:lle paitsi noloa, myös huolestuttava viesti EU:n kansainvälisille kumppaneille. Jos suhteessa vauras länsi ei kykene päästövähennykseen itse, miten se voisi vaatia niitä kehittyviltä mailta? 

Mitä jäsenmaat sopivat? 

Jäsenmaat sopivat 5.11., että EU:n vuoden 2040 päästövähennystavoitteena säilyy ainakin nimellisesti 90 prosenttia. EU:n sisäiseksi vähennystavoitteeksi asetetaan 85 prosenttia, ja puuttuvat viisi prosenttia voidaan hoitaa ostamalla kansainvälisiä hiilikrediittejä. Tarvittaessa hiilikrediittien osuutta voidaan nostaa jopa kymmeneen prosenttiin. Lisäksi sovittiin muun muassa joustavuuden lisäämisestä päästövähennyssektorien välillä.  

Hiilikrediiteissä on käytännössä kyse päästöjen ulkoistamisesta – omien vähennysten sijaan EU-maat maksavat toimista, joita tehdään kehittyvissä maissa, joissa esimerkiksi uusiutuvan energian osuuden kasvattamiselle on paljon potentiaalia ja otolliset olosuhteet. Ostettavien krediittien pitää kuitenkin olla laadukkaita, jotta niillä olisi todellinen päästövähennysvaikutus ja ne voidaan uskottavasti laskea osaksi EU:n 2040-tavoitetta. Päästöjen ulkoistamista on kritisoitu myös siitä, että se saattaa luoda illuusion, että EU-maissa ei olisi tarvetta omille ilmastotoimille.  

Neuvottelut 2040-tavoittesta olivat hankalat, sillä erityisesti unionin itäisellä reunalla tavoitetta pidettiin haitallisena omalle teolliselle pohjalle. Suomi kannatti 90 prosentin tavoitteesta kiinnipitämistä.  

Neuvotteluissa ilmastotavoite koplattiin yhteen muiden jäsenmaita hiertäneiden aloitteiden kanssa. Tämän seurauksena fossiilisen polttoaineen jakelun tuleminen EU:n päästökaupan piiriin lykkääntyy vuodesta 2027 vuoteen 2028. Nähtäväksi jää mitä tämä tarkoittaa valmisteilla olevan sosiaalisen ilmastorahaston kannalta. Rahasto kun oli tarkoitus rahoittaa päästökaupan tuotoilla ja sen tehtävänä oli tukea kotitalouksia esimerkiksi öljylämmityksestä irtautumisessa. 

Mitä tekee Euroopan parlamentti? 

Seuraavaksi katseet kääntyvät Euroopan parlamenttiin, jossa 2040-tavoittetta koskevaa kantaa muodostetaan muodollisesti laitaoikeistolaista Euroopan patriootit -ryhmää edustavan tšekkimeppi Ondřej Knotekin johdolla.  

Tavoitetta täysin tarpeettomana pitävä Knotek on käytännössä syrjäytetty parlamentin prosessissa keskiryhmien neuvotellessa muutosesityksistä hänen päänsä yli. Parlamentin ympäristövaliokunnan on tarkoitus äänestää mietinnöstä kokouksessaan 10.–11.11, jonka jälkeen kanta etenee parlamentin täysistunnon vahvistettavaksi.  

Parlamentin muodostettua kantansa alkavat kolmikantaneuvottelut, joissa EU-instituutioiden näkemykset sovitetaan yhteen. 

Päivitys 27.11.

Euroopan parlamentti asettui marraskuun minitäysistunnossaan tukemaan sitovaa 2040-tavoitetta. Parlamentin kanta on lähellä jäsenmaiden saavuttamaa sopimusta, joten esityksen voinee odottaa etenevän rivakasti. 2040-tavoite siis todellakin on tulossa.