EU:n päästökauppauudistus tasapainoilee ilmastotavoitteiden ja kilpailukyvyn välillä

Komissio julkaisi 17.7. kauan odotetun päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun. Esitystä uudistuksesta on odotettu yhtenä tämän vuoden tärkeimmistä ilmasto- ja teollisuuspolitiikan avauksista. Ehdotuksessa annetaan teollisuudelle joustoja ja pyritään vakaampiin pelisääntöihin markkinoilla. Komissio haluaa pitää kiinni EU:n ilmastotavoitteista, mutta lievennyksiä aiempaan linjaan on siitä huolimatta nähtävissä. 

Komissio julkaisi ehdotuksen yleistä päästökauppaa (Emissions Trading System, ETS) säätelevän direktiivin uudistamisesta. Ehdotus on aiheuttanut paljon kiinnostusta jo ennen julkaisua, sillä vaakakupissa ovat painaneet lisääntyneet ilmastohuolet sekä toisaalta kohonneet energian hinnat ja Euroopan teollisuuden kilpailukyky. ETS-tarkastelu asettaa suunnan Euroopan investointiympäristölle päästökauppaan kuuluvien alojen vähähiilistämiseksi.

EU:n päästökauppajärjestelmä perustuu ”saastuttaja maksaa” -periaatteeseen. Järjestelmän piiriin kuuluvien toimijoiden on hankittava päästöoikeuksia kasvihuonekaasupäästöjään vastaava määrä. Päästöoikeuden hinta määräytyy markkinoilla. 

Päästökaupasta on tullut EU:n tärkein väline sen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, ja järjestelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Vuodesta 2005 lähtien ETS-sektorien päästöt ovat vähentyneet yli puolella. Päästökauppadirektiivin uudistaminen on erittäin keskeinen osa EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteen toimeenpanoa.  

Vahvempi investointipainotus ja riskejä ohjausvaikutusten heikkenemiseen 

Komissio ehdottaa ETS:n vuosittaisen päästökaton alenemisen (Linear Reduction Factor) hidastamista. Nykyinen luku on 4,3 % vuodessa ja ehdotuksen mukaan vuodesta 2031 alkaen luku olisi 3,7 % vuodessa ja vuosina 2036–2040 1,7 % vuodessa. Päästökatto määrittää vuosittain liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrää. Päästöoikeuksien määrän vähetessä niukkuus markkinoilla kasvaa, mikä voi nostaa hintaa ja vahvistaa kannustinta päästövähennysten toteuttamiseen. Päästökaton alenemisen hidastaminen on yksi ilmastotoimijoiden (esimerkiksi WWF) isoimmista huolista, sillä se sallisi enemmän päästöjä ja voisi heikentää päästökaupan ohjausvaikutusta 

Esiin on noussut myös kansainvälisten ilmastoyksiköiden hyödyntäminen, joita komissio ehdottaa jouston lisäämiseksi. Komissio ehdottaa, että päästökauppasektorin vuoden 2040 päästövähennystavoitteen saavuttamisessa voitaisiin hyödyntää rajallisesti kansainvälisiä ilmastoyksiköitä. Käytön enimmäismäärä olisi 260 miljoonaa tonnia vuosina 2036–2040. Ilmastotoimijat ja esimerkiksi Suomen ympäristöministeriö ovat suhtautuneet ehdotukseen varauksellisesti. Suomen alustavassa viestissä korostetaan, että kansainvälisten yksiköiden käyttöä päästökauppasektorilla tulisi rajata mahdollisimman vähäiseksi, jotta päästökaupan ohjausvaikutus säilyisi vahvana. 

Komissio ehdottaa lisäksi ilmaisjaon jatkamista vuoden 2030 jälkeen ja CBAM-sektoreilla sen poistumisen hidastamista vuoteen 2038 asti. Ilmaisjako tarkoittaa ilmaisten päästöoikeuksien jakamista tietyille aloille. Ilmaisjakoa uudistettaisiin kuitenkin liittämällä siihen investointiehtoja. Sen mukaan yritys saisi 80 % ilmaisista oikeuksista etukäteen, jos sillä on hyväksytty vähähiilistämis- tai investointisuunnitelma ja loput 20 % vasta investointien toteuduttua.  

Ilmaisjaon jatkaminen on herättänyt kritiikkiä, mutta investointikannustimia on pidetty ehdotuksen vahvuutena. Toisaalta elinkeinoelämä on myös ollut huolissaan mahdollisesta lisääntyvästä hallinnollisesta taakasta. Lisäksi komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot käyttäisivät vähintään 50 prosenttia huutokauppatuloistaan ensisijaisiin ilmasto- ja teollisuuspoliittisiin kohteisiin, kuten ETS-sektorien vähähiilistämiseen, puhtaaseen energiaan, sähköverkkoihin, teollisuuden sähköistämiseen ja vähähiiliseen liikenteeseen. Puhtaisiin teknologioihin investointia on tarkoitus tukea myös jatkamalla innovaatiorahastoa ja perustamalla uusi teollisuuden rahoitusväline (Industrial Decarbonisation Bank). Tavoitteena on palauttaa enemmän ETS-tuloja takaisin teollisuuteen. 

Komissio ehdottaa myös hiilidioksidin talteenoton kytkemistä päästökauppaan. Kuntien ja kaupunkien kannalta kiinnostavaa on, että yhdyskuntajätteen poltto aiotaan sisällyttää päästökauppaan asteittain vuosina 2031–2034. Varsinais-Suomessa ehdotusta on syytä seurata myös meriliikenteen näkökulmasta. Meriliikenteessä päästökaupan soveltamista aiotaan laajentaa nykyistä pienempiin aluksiin. Ehdotuksessa huomioidaan lisäksi talvimerenkulun erityisolosuhteet, mikä on Suomen saavutettavuuden ja ulkomaankaupan kannalta keskeinen kysymys. 

Kokonaisuutena komission ehdotus pyrkii sovittamaan yhteen EU:n kiristyvät ilmastotavoitteet ja teollisuuden kilpailukykyhuolet. Päästökaupan rooli EU:n ilmastopolitiikan keskeisenä välineenä säilyisi, mutta järjestelmään tuotaisiin aiempaa enemmän joustoja, investointitukia ja uusia välineitä, kuten kansainvälisiä ilmastoyksiköitä. Samalla ehdotus herättää kysymyksen siitä, heikkeneekö päästökaupan ohjausvaikutus, jos päästökatto kiristyy aiempaa hitaammin ja ilmaisjakoa jatketaan pidempään. Komission mukaan tavoitteena on pitää päästökauppa ennakoitavana ja kustannustehokkaana myös 2030-luvulla, mutta lopullinen tasapaino ilmastokunnianhimon, investointivarmuuden ja teollisuuden kilpailukyvyn välillä ratkaistaan vasta tulevissa neuvotteluissa. 

Seuraavana vuorossa tiukat neuvottelut 

Uudistusehdotuksen julkaisemista seuraavan neuvotteluvaiheen jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin välillä odotetaan olevan tiukka. Ehdotus kiinnostaa myös useita etujärjestöjä. 

Ehdotus jakaa sekä neuvostoa että parlamenttia myös sisäisesti.  Voimakkaasti jakautuneen parlamentin suurin ryhmä EPP kannattaa entistä maltillisempaa päästövähennyslinjaa. Pääneuvottelijan tehtävä on alustavien tietojen mukaan päätymässä  EPP:n europarlamentaarikolle.  

Jäsenmaista puolestaan uusiutuviin energianlähteisiin nojaavat maat, kuten Suomi ja Ruotsi, ovat vastustaneet päästökaupan lieventämistä. Paljon fossiilisia polttoaineita käyttävät jäsenmaat, kuten Italia ja Puola, toivovat energian hintoihin vedoten lievennyksiä. Suomen hallitus muodostaa ehdotukseen kannan ja tiedottaa siitä eduskuntaa U-kirjelmällä lokakuussa. 

Uudistuksen odotetaan määrittävän merkittävästi loppuvuoden EU-politiikkaa. Yhteisymmärrykseen on tavoitteena päästä vuoden 2027 alkupuolella.