Suunnitelma Euroopan asuntokriisin lievittämiseksi 

Komissio julkaisi 16.12. asumispaketin, jolla pyritään puuttumaan Euroopan pahenevaan asuntokriisiin. Paketti pyrkii vapauttamaan julkisia varoja uusien asuntojen rakentamiseen, rajoittamaan lyhytaikaista vuokrausta ja keventämään rakennushankkeiden hallinnollisia menettelyjä. Asumista tuetaan jo nykyisestä EU-budjetista, mutta seuraavalta 2028–2034 rahoituskaudelta odotetaan entistä vahvempaa panostusta. 

Asumispaketin ydin on EU:n ensimmäinen kohtuuhintaista asumista koskeva suunnitelma. Kyseessä on EU:n vastaus ennätyskorkeisiin asuntohintoihin ja vuokrakustannuksiin eurooppalaisissa kaupungeissa. Komissio julkaisi asumispaketin tilanteessa, jossa asuntojen hinnat ovat nousseet kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin yli 60 prosenttia ja vuokrat yli 20 prosenttia.  

Toimet kohtuuhintaisemman asumisen edistämiseksi 

Kohtuuhintaisten, kestävien ja laadukkaiden asuntojen saatavuus on yksi Euroopan kansalaisten suurimmista huolista.  Kohtuuhintaista asumista koskeva eurooppalainen suunnitelma esittelee tiekartan koko EU:ta koskevan asuntokriisin ratkaisemiseksi.  

Suunnitelma rakentuu neljän pilarin ja kymmenen toimen varaan: 

1. Tarjonnan lisääminen 

• Toimi 1: Rakennusalan tuottavuuden, kapasiteetin ja innovaatioiden vahvistaminen 
• Toimi 2: Byrokratian karsiminen asuntotarjonnan nopeuttamiseksi 
• Toimi 3: Kohtuuhintaisuuden, kestävyyden ja laadun yhdistäminen asumisessa 

2. Investointien liikkeelle saattaminen 

• Toimi 4: Julkisten ja yksityisten lisäinvestointien mobilisointi 
• Toimi 5: Sosiaalisen ja kohtuuhintaisen asumisen julkisen tuen nopeuttaminen ja yksinkertaistaminen 

3. Välittömän tuen mahdollistaminen samalla kun edistetään uudistuksia 

• Toimi 6: Puuttuminen lyhytaikaiseen vuokraukseen alueilla, joilla asuntotilanne on kireä 
• Toimi 7: Puuttuminen asuntomarkkinoiden spekulaatioon  
• Toimi 8: Jäsenvaltioiden rakenteellisten uudistusten edistäminen 

4. Eniten kärsivien tukeminen 

• Toimi 9: Nuorten asuminen  
• Toimi 10: Asunnottomuuden vähentäminen sekä vuokralaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien tukeminen 

Uuden lainsäädännön osalta komissio tulee esittämään vuoden 2026 jälkimmäisellä puoliskolla lainsäädäntöaloitteita liittyen rakennuspalveluihin ja lyhytvuokraukseen, joka on lisääntynyt lähes 93 prosentilla vuosien 2018–2024 välillä.  Asumisen yksinkertaistamispaketin komissio aikoo julkaista vuonna 2027. 

Komissio kehottaa suuntaamaan rahoitusta asunnottomien asumisratkaisuihin – erityisesti sosiaaliseen asuntotuotantoon – sekä edistämään Asunto ensin -mallia, joka on menestynyt esimerkiksi Suomessa. Myös Turussa tehdään työtä pitkäaikaisasunnottomuuden ehkäisemiseksi, ja kaupunkiin rakennetaan parhaillaan asunto ensin –periaatteella uutta asumispalveluyksikköä. 

Komissio aikoo myös perustaa uuden European Housing Alliance -yhteistyöfoorumin. Asumisallianssin on tarkoitus edistää yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden, kaupunkien, alueiden, muiden EU-instituutioiden ja sidosryhmien kesken. 

Komissio korostaa myös, että asuntopulaa on ratkaistava hyödyntämällä nykyistä rakennuskantaa tehokkaammin eikä pelkästään rakentamalla uutta. 

Lisää asumiseen kohdistettua rahoitusta liikkeelle jo 2026–2027 

Nykyisellä rahoituskaudella EU rahoittaa asumista useiden ohjelmien kautta noin 43 miljardilla eurolla. Komissio arvioi, että vuosina 2026–2027 asumiseen voidaan mobilisoida InvestEU-ohjelman kautta noin 10 miljardin euron lisäinvestoinnit. Tämän lisäksi koheesiopolitiikan väliarvioinnissa jäsenmaille annettiin mahdollisuus kohdentaa rahoitusta kohtuuhintaiseen asumiseen. Tähän mennessä väliarvioinnin yhteydessä jäsenvaltioilta ja alueilta on saatu noin 1,5 miljardin euron edestä ehdotuksia koheesiorahastojen uudelleenohjelmoinnista asumiseen. Suomi ei ole kohdistamassa tätä rahoitusta kohtuuhintaiseen asumiseen.  

Tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen on tarkoitus sisällyttää uusia rahoitusmahdollisuuksia. Euroopan kilpailukykyrahasto yleiset tavoitteet sisältävät sosiaalisen infrastruktuurin, ja se mahdollistaa rakennusten hiilestä irtautumisen tukemisen. Tulevissa kansallisissa ja alueellisissa kumppanuussuunnitelmissa (NRPP) sosiaalinen ja kohtuuhintainen asuminen on mukana yhtenä erityistavoitteena.   

Jäsenvaltioita kannustetaan myös hyödyntämään EU-lainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia tukea investointeja, joilla rakentamisesta voidaan tehdä kohtuuhintaisempaa. Kansallisten ja alueellisten kehityspankkien ja -laitosten odotetaan investoivan 375 miljardia euroa sosiaaliseen, kohtuuhintaiseen ja kestävään asunnontuontantoon vuoteen 2029 mennessä. 

Lisäksi komissio lanseeraa yleiseurooppalaisen investointialustan (pan-European investment platform), joka kehitetään yhdessä mm. EIP-ryhmän, kansallisten ja alueellisten kehityspankkien sekä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Alusta tukee julkisten viranomaisten ja yksityisten sijoittajien yhteistyötä, jotta resursseja voidaan koota yhteen ja asuntotarjonnan investointeja kasvattaa koko EU:ssa. Se tarjoaa tietoa rahoitusmahdollisuuksista, parhaista käytänteistä sekä eri jäsenmaiden innovatiivisista toimintatavoista.  

Muut asuntopaketin asiat: Rakentaminen ja valtiontuet 

Kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman lisäksi asumispaketti piti sisällään valtiontukisääntöjen tarkistamisen, asuntorakentamisen strategian sekä tiedonannon uuden eurooppalaisen Bauhausin jatkosta.  

Asuntorakentamisen strategia pyrkii puuttumaan epätasapainoon asuntojen tarjonnan ja kysynnän välillä. Strategian tavoitteena on lupaprosessien yksinkertaistaminen ja digitalisointi. Tätä on tarkoitus täydentää yksinkertaistamispaketilla vuonna 2027. Komissio korostaa kuitenkin, että tarjonnan kasvattaminen ei ole vain lupabyrokratian kysymys, vaan edellyttää myös rakennusalan tuottavuuden ja kapasiteetin vahvistamista, osaajapulan helpottamista sekä tarvittaessa puuttumista kilpailua rajoittaviin käytäntöihin.  

Asumispaketissa esitetään valtiontukisääntöjen (SGEI-kehyksen) päivittämistä, jotta jäsenmaat voisivat tietyin ehdoin tukea sosiaalista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa aiempaa helpommin. Käytännössä osa tällaisesta tuesta voitaisiin jatkossa myöntää ilman erillistä valtiontuki-ilmoitusta ja komission ennakkopäätöstä, kunhan tuki järjestetään SGEI-sääntöjen mukaisena julkisen palvelun korvauksena ja ehdot täyttyvät. Tähän asti valtiontukisääntöjen joustot ovat painottuneet etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kohdennettuun sosiaaliseen asumiseen, kun taas laajemman kohtuuhintaisen asumisen tukeminen on monissa tilanteissa ollut tulkinnallisesti vaikeampaa ja voinut edellyttää ilmoitusmenettelyä. Komissio korostaa samalla, ettei julkinen rahoitus yksin riitä paikkaamaan investointivajetta, vaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa pyritään vauhdittamaan myös yksityisen rahoituksen ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla. 

Asuminen Euroopan unionin työlistalla 

Tähän asti EU ei ole käsitellyt asumista varsinaisesti omana politiikkakokonaisuutenaan, koska toimivalta asiassa kuuluu pääosin jäsenvaltioille. Asuminen ja asumiskriisin ratkaiseminen ovat kuitenkin päätyneet EU:n politiikan ytimeen ja Ursula von der Leyenin toisen komission yhdeksi poliittiseksi painopisteeksi. Komission prioriteeteista kertoo myös Dan Jørgensenin nimittäminen EU:n ensimmäiseksi asumisesta vastaavaksi komissaariksi. Lisäksi vuosittaisessa Unionin tila –puheessaan von der Leyen lupasi “radikaalin” muutoksen EU:n asuntopolitiikkaan. 

Komission on määrä esittää edistymisraportti ennen toimikautensa päättymistä vuonna 2029 ja järjestää ensimmäinen EU:n asuntohuippukokous vuonna 2026. Euroopan parlamentin on puolestaan määrä hyväksyä luonnosraporttinsa EU:n asuntokriisistä vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla. 

Paketin vastaanotto 

Asumispaketin vastaanotto on ollut varovaisen positiivista. Komissiota on kiitelty asuntokriisin tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta. Suunnitelmaa on kuitenkin kritisoitu kunnianhimon puutteesta. 

Isojen eurooppalaisten kaupunkien Eurocities-verkosto pitää suunnitelmaa “käännekohtana” asumiskriisin nostamisesta EU-agendan keskiöön. Suunnitelma saa kiitosta siitä, että se nostaa esiin julkisten investointien ja EU-rahoituksen helpomman saavutettavuuden (mm. Single Gateway) sekä lupaa toimia lyhytaikaisvuokrauksen, tyhjien asuntojen ja asuntomarkkinoiden keinottelun hillitsemiseksi ja joustavoittaa valtiontukisääntöjä. Samalla Eurocities korostaa, että suunnitelman todellinen vaikutus riippuu siitä, muuttuuko se konkreettisiksi paikallistason työkaluiksi ja kaupunkien hyödynnettävissä olevaksi rahoitukseksi. Puuttumaan jäävät erityisesti selkeä finanssipoliittinen jousto pitkäjänteisille julkisille asuntopanostuksille, vahvemmat takeet kaupunkien rahoituksesta tulevassa EU-budjetissa sekä konkreettisempi tuki asunnottomuuden ratkaisemiseen (esim. Asunto ensin -malli).